Araninpaimenkoira
| Araninpaimenkoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Katalonia,  Espanja |
| Määrä | uhanalainen |
| Rodun syntyaika | viimeistään 1600-1700-luku |
| Alkuperäinen käyttö | karjan paimennus |
| Nykyinen käyttö | paimenkoira |
| Muita nimityksiä | Gos d'atura aranès, Can aranés tath bestiar, Pastor aranés |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros n. 58 cm (minimi 53 cm) narttu n. 55 cm (minimi 50 cm) |
| Väritys | fawn, kanelinpunainen tai harmaa |
Araninpaimenkoira (katalaaniksi gos d'atura aranès, oksitaaniksi can aranés tath bestiar, espanjaksi pastor aranés) on hyvin harvinainen espanjalainen koirarotu.
Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Araninpaimenkoira muistuttaa kooltaan ja rakenteeltaan melko paljon katalonianpaimenkoiraa, mutta on kuitenkin tyypiltään epäyhtenäinen sillä paikalliset paimenet välittävät enemmän työskentelyominaisuuksista kuin ulkonäöstä.[1] Tunnusomaisimmat piirteet ovat kirkkaat silmät ja luonnontöpö häntä. Liikkuvaiset korvat ovat useimmiten riippuvat, mutta voivat toisinaan olla myös luonnostaan pystyt. Kirsu on riippukorvaisilla yksilöillä musta ja pystykorvaisilla ruskea. Karvapeite on hieman lyhyempi kuin katalonianpaimenkoiralla ja laadultaan joko laineikas tai kihara. Väritys vaihtelee, mutta on useimmiten vaalea (fawn), tummasävyinen kanelinpunainen tai harmaa. Raajoissa voi esiintyä pääväristä poikkeavat merkit, jotka eivät kuitenkaan saa olla valkoiset. Urokset ovat vähintään 53 cm (ihanne 58 cm) ja nartut vähintään 50 cm (ihanne 55 cm) korkeita.[1]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Araninpaimenkoira on älykäs ja eloisa. Sillä on erinomainen kyky ohjata ja vartioida lampaita. Se sopeutuu kaikenlaisiin ankariin ilmastoihin ja olosuhteisiin, ja sillä on erittäin hyvä kylmänsietokyky.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on kotoisin Val d’Aran-laaksosta Kataloniasta, jossa se on elänyt jo vuosisatojen ajan täysin eristyksissä muiden rotujen vaikutteilta[1]. Se polveutuu todennäköisesti pitkäkarvaisesta pyreneittenpaimenkoirasta. Aranilaisten maanviljelijöiden mukaan aiemmin oli olemassa myös lyhytkarvainen, pienikokoisempi muunnos, joka oli nykyistä rotua helpommin koulutettava.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Còts, P. Evolucion deth Bestiar e er Amontanhatge ena Val d'Aran pendent era Darrèra Decada. IBIX: Annals del Centre d'Estudis Comarcals del Ripollès, 2000–2001. 247–278.
- Parés i Casanova, Pere-Miquel; Francesch i Vidal, Amadeu; Jordana i Vidal, Jordi; Such i Martí, Xavier. Catalans de pèl i ploma. Races domèstiques autòctones de Catalunya. Lynx Edicions: Bellaterra, 2006. 60-61. ISBN 84-96553-02-7.
