Asteekkien historia

Asteekkien historia: Asteekit olivat alkuaan yksi pohjoisesta saapuneista nahuatlia puhuneista intiaanikansoista, jotka sivistyivät Mesoamerikkaan saavuttuaan. Asteekit loivat 1400-luvulla nykyiseen Etelä-Meksikoon suurvallan. Tiedot asteekkien historiasta perustuvat perimätietoon ja arkeologiaan. Asteekkien valtakunta syntyi 1300-luvulla alkuaan pienestä, syrjäisellä Texcocojärven saarella asuvasta intiaaniheimosta, joka oli saapunut alueelle kaukaa pohjoisesta. Heimo kutsui itseään nimellä tenochat ja tunnetaan myös nimellä mexica. Vähitellen asteekit onnistuivat liittolaisten avulla kukistamaan laakson alkuperäiset valtiaat ja nousivat suuriksi valloittajiksi.

Asteekkien esihistoria

Asteekit olivat viimeinen kansa pitkässä kulttuurien sarjassa, joka Keski-Amerikassa eli Mesoamerikassa sai alkunsa noin 2000-1500 eaa. Maanviljelyn kehitys kasteluviljelyksi mahdollisti suuret sadot ja väestön kasvun, mikä mahdollisti kaupungistumisen ja sivilisaation synnyn.

Mesoamerikan kulttuurit jaetaan seuraaviin jaksoihin:

• Mesoamerikan paleointiaanit -8500 eaa., vaeltelevia suurriistan metsästäjiä
• Mesoamerikan arkaainen n. 8500–1 500 eaa. maanviljelyn merkitys kasvoi, asutus kiinteytyi kauden loppua kohti
• Muodostava 1500 eaa.–150 jaa. kylät kasvoivat suuriksi kaupungeiksi, Tlatilco, olmeekit, varhaiset mayat ja sapoteekit
• Klassinen 150–900 jaa. Suurkaupunki Teotihuacán, kulttuurin huippu, mayat etelässä
• Jälkiklassinen tolteekit, asteekit

Asteekkeja edeltäneet kulttuurit

Nykyisen Etelä-Meksikon aluelle saapui paleointiaaneja ehkä noin 13 000 vuotta sitten, mahdollisesti jo aiemminkin. He harjoittivat suurriistan metsästystä ja elämäntapa oli melko liikkuvaa riistan perässä kulkemista vuosikierron mukaan. Noin 8000–6000 eaa. alkoi maanviljely yleistyä metsästyksen ja kasvien keräilyn rinnalla muun muassa sen takia, että ilmasto muuttui ja suurriista oli metsästetty loppuun. Maissia saatettiin viljellä jo noin 5000 eaa. Vuoteen 2000 eaa. mennessä oli syntynyt pysyviä kyliä, jotka alkoivat seuraavien vuosisatojen aikana kasvaa. Varhaiseen Guatemalaan nousi noin 2000-1500 eaa. kyliä, jotka lienevät saaneen lautoilla tehdyn merikaupan kautta vaikutteita sen ajan Perusta tai Ecuadorista, jossa oli juuri alkanut tai alkamassa niin sanottu keraaminen alkujakso. Tämä lienee vaikuttanut muun muassa ehkä jo 1800 eaa. perustettuun Monte Alton keskukseen, jossa oli pyramideja ja kiviveistoksia. Näiden kylien, mm. Ocósin keramiikka ja muu kulttuuri levisivät koilliseen ja pohjoiseen mayojen ja olmeekkien alueelle. Noin 1000 eaa. alkaen nousi Meksikonlahden rannoilla olmeekkien päällikkökuntia, joissa tunnettiin monia asteekeillekin ominaisia kulttuuripiirteitä: kalentereihin, matematiikkaan, ihmisuhreihin, pyramidimaisten rakennelmien tekoon jne. Olmeekit rakensivat valtavia seremoniakeskuksia, joissa oli kiviveistoksia ja suuria maakumpuja. Samoihin aikoihin kukoisti Meksikon ylängöllä Tlatilcon kulttuuri, joka saattoi olla otomien ylläpitämä. Joko sapoteekit tai olmeekit kehittivät kirjoituksen noin 500 eaa. Ensimmäiset valtiot syntyivät niin sanotulla myöhäisesiklassisella kaudella, 500 eaa.-100 jaa., jolloin sapoteekkisivilisaatio kukoisti Oaxacan laaksossa, ja Meksikon laakson Tlatilco ja Cuicuilco kasvoivat kaupungeiksi.

Olmeekkien kulttuurin jälkeen Keski-Amerikassa nousi monia niin sanottuja klassisia valtiomaisia kulttuureja noin 300-800 jaa.: mayat, Teotihuacán, sapoteekit ja misteekit. Niihin liittyi suuria kaupunkeja. Melko lähellä asteekkien tulevaa valtakeskusta ollut suurkaupunki Teotihuacán saattoi luhistua ilmastonmuutokseen tai pohjoisesta tunkeutuneiden, nahuatlia puhuneiden heimojen hyökkäykseen. Yksi heimoista, tolteekit nousivat 980–1160 jaa. Meksikon laakson johtoon, ja he loivat suurvallan, joka romahti ehkä kuivuuteen ja chichimekkien hyökkäykseen. Meksikon laakso hajaantui kilpaileviin kaupunkivaltioihin. Alussa pääosin chichimekit hallitsivat Meksikon laaksoa. Asteekkien sukulaiskansa tepaneekit nousivat siellä määräävään asemaan 1400-luvun alussa. Asteekit olivat perimätietonsa mukaan vaeltaneet kaukaisesta Aztlanin maasta, ehkä Koillis-Meksikon vuorilta, noin 1100 - 1195 jaa. Meksikon laaksoon, missä joutuivat tyytymään soiseen saarekkeeseen Texcoco-järven keskellä.

Ensimmäiset asteekit

Noin 1200-luvulla tolteekkien valtakunta oli hajonnut ja Meksikon laaksossa oli monia kaupunkivaltioita. Alun perin Meksikon laaksoa hallitsivat ensin chichimekit ja myöhemmin tepaneekkien Azlapotzalco. Pohjoisesta oli vaeltanut alueelle nahuatlia puhuvia nomadiheimoja, joista asteekit eivät suinkaan olleet kaikkein mahtavimpia.

Asteekkien vaellus etelään lienee alkanut noin 1100 kaukaa pohjoisesta Atzlanin maasta noin 1195 Meksikon laaksoon. Nahuatlia puhuneiden asteekkien alkuperäistä kotimaata ei tunneta, mutta se tiedetään että heidän sukuisia uto-asteekkikieliryhmän heimoja asui Kalliovuorten seuduilla Suuressa altaassa asti. Varhaisin johtaja joka tunnetaan nimeltä on Mexitli, heimojohtaja. Atzlan on ehkä sijainnut Nayartissa tai Jaliscossa, Meksikon luoteisrannikolla. Jotkut taas ehdottavat pientä saarta Utahissa.

Kun asteekit saapuivat Meksikon laaksoon, he huomasivat, että tepaneekit, Culhua ja Xochimilca, alueen mahdit, eivät tervehtineet heitä ystävällisesti ja ajoivat heidät Chapultepecin saarelle 1248. Asteekit elivät saarellaan rauhanomaisesti noin vuosisadan. Culhuan kuningas ajoi väkivalloin heidät pois, kun asteekit olivat antaneet siihen aihetta nylkemällä ja uhraamalla Culhuan kuninkaan tyttären, joka oli annettu heidän kuninkaalleen vangiksi.

Tenochtitlánin perustaminen

Meksikon vaakuna

Asteekkien perimätiedon mukaan heidän heimojumalansa Huitzilopochtli oli antanut heille tehtäväksi rakentaa kaupungin paikkaan, jossa he näkevät kotkan seisovan kaktuksen latvassa käärme nokassaan. 200 vuotta kestäneen etsinnän jälkeen he lopulta löysivät etsimänsä linnun Méxicon laaksosta, Texcocojärven suoperäiseltä saarelta ja perustivat sinne kaupungin, joka sai nimen Tenochtitlán, "Kivikaktus". Asteekit asettuivat sitten Texcocojärven keskelle Tlatelolcosta etelään huonolle alueelle — parhaat maat oli jaettu.Koska asteekit olivat vain pieni heimo, niin he joutuivat alussa asumaan "kaislojen seassa, ruokojen seassa".

Aluksi kaupunki oli vain mitätön rykelmä savesta ja kaisloista tehtyjä asumuksia. Sen asukkaat hankkivat elantonsa metsästämällä ja kalastamalla alueen eläimiä. Saatuaan kylliksi saalista varastoon, asteekit alkoivat käydä sillä vaihtokauppaa toisten lähistöllä asuvien heimojen kanssa. Saaren ja mantereen välille muodostui vilkas kanoottiliikenne, kun asteekit veivät ruokaa ja toivat rakennustarvikkeita kaupunkiaan varten.

Asteekkien asuttama alue oli huonosti viljelyyn sopivaa suoperäistä maata ja he alkoivatkin muokata sitä järjestelmällisesti hedelmälliseksi viljelysmaaksi muodostamalla keinotekoisia saaria, chinampapeltoja, joiden välissä kulkureitteinä toimineet kanavat risteilivät. Asteekit olivat oppineet chinampojen teon naapurikansoiltaan, mutta he olivat ensimmäisiä, jotka kehittivät niistä tuottavan viljelymuodon.

Vuonna 2006 löydettiin Mexico Citystä pyramidi, joka on yhtä vanha kuin Teotihuacánin pyramidi. Tämä kertoo sen, että Tenochtitlán olisi ollut olemassa kauan ennen perimätiedon väittämää. Asteekit ovat saattaneet vallata valmiin kaupungin ja asettua sinne ylimystöksi. On myös mahdollista, että väite asteekkien vaelluksesta on myyttiä. Vaellusaihe on suosittu intiaanimytologiassa.

Liitot ja sodat muiden intiaaniheimojen kanssa

Texcocojärvi

Asteekeista tuli mahtikansa, koska he olivat pelottomia sotureita ja taitavia rakentajia. Osasyy asteekkien nousuun saattoi olla myös tyytymättömyys tepaneekkien valtaan. Kaupunkia rakennettiin vähitellen matalaan järveen tuomalla alueelle paaluja, kiviä ja maata. Tenochtitlánin ensimmäinen temppeli perustettiin 1325. Kun asteekkien kaupunki Tenochtitlán vahvistui ja vaurastui, heidän asemansa naapurikansojen keskuudessa vakautui. Arvostus heitä kohtaan kasvoi ja muut alkoivat kohdella heitä vertaisinaan. Mutta samaan aikaan kun asteekit olivat juuri saaneet kaipaamaansa arvostusta, heitä uhkasi uusi kriisi naapurikansojen taholta. Saarta ympäröivän järven länsirannan Azcapotzalcon tepaneekit ja itärannan Texcocon acolhuat kävivät jatkuvaa sotaa uusista alueista, eikä Tenochtitlán ollut vielä kyllin vahva, jotta asteekit olisivat voineet taistella yksin alueita janoavien vihollisten kanssa. Niinpä asteekit liittoutuivat tepaneekkien kanssa, 1300-luvun puolivälissä, turvatakseen asemansa. Asteekeista tuli nyt tepaneekkien vasalleja. Noin 1350 rakennettiin ensimmäiset pengertiet ja kanavat.

Asteekit maksoivat tepaneekeille veroa ja taistelivat palkkasotureina heidän armeijoissaan. Tämän myötä heidän elintasonsa ja sotataitonsa kehittyi ja kaikkialta Méxicon laaksosta alkoi virrata asteekkien kaupunkiin ihmisiä, jotka tahtoivat asettua menestyvän saarelaiskansan keskuuteen. Tenochtitlán laajeni laajenemistaan ja sen naapurikaupungista, Tlatelolcosta tuli vilkas markkinapaikka. Asteekkien ylhäisölle moniavioisuus oli sallittua ja kun miehet ottivat vaimoikseen runsaasti naapurikaupunkien prinsessoja, asteekkien tukijoukot laajenivat.

Noin 1370 kuoli Tenoch, asteekkien ensimmäinen pappisjohtaja. Asteekkien ensimmäinen johtaja, Acamapichtli nousi valtaan 1375 tepaneekkien määrätessä hänet alueen johtajaksi. Huitzilihuitli, hänen seuraajansa, laajensi asteekkien aluetta ensimmäistä kertaa Meksikon laaksossa. Asteekit olivat tällöin tepaneekkien vallan alla.

Kun asteekit auttoivat tepaneekit voittoon acolhuoita vastaan käydyssä sodassa, he saivat palkkioksi oikeuden kantaa veroja voitetulta heimolta. Tämä tarkoitti sitä, että asteekit olivat ensimmäistä kertaa historiassaan saaneet alamaisia ja vaikutusvaltaa mantereella. He eivät enää olleet tepaneekkien alistuneita liittolaisia vaan varteenotettava kilpailija. Tämän seurauksena tepaneekit pyrkivät tukkimaan kaikki Tenochtitlániin johtavat pengertiet. Mutta se oli turhaa, Itzcóatlin hallintokaudella 1428 asteekit liittoutuivat mahtavan Texcocon johtajan Nezahualcoyotlin kanssa, mukaan tuli monia tepaneekkien vasalleja. 114 päivää myöhemmin tepaneekit oli kukistettu ja heidän pääkaupunkinsa Azcapotzalco ryöstetty. Heidän kuninkaansa Maxtla uhrattiin väkijoukon silmien edessä: hänen rintansa halkaistiin ja sydän revittiin irti. Tämä oli kostoa siitä, että tämä tepaneekkijohtaja oli surmannut Itzcóatlin veljen.

Asteekit solmivat Texcocon ja Tlacopanin kaupunkien kanssa kolmiliiton ja nousivat pian sen johtoon. Kolmiliitto alisti 100 vuodessa valtansa alle noin 500 kaupunkivaltiota Meksikonlahdelta Tyynelle merelle, halki Keski-Amerikan. Tenochtitlán kasvoi maailman suurimmaksi kaupungiksi, jossa oli 250 000 asukasta ja sinne virtasi työvoimaa ja veroja asteekkien valtakunnan kaikista osista.

Asteekkien valtakunnan perustaminen

Asteekkien valtakunta.

Asteekkien valtakunnan laajeneminen eri hallitsijoiden vallitessa maata.

Asteekkien neljäs hallitsija Itzcóatl hallitsi vuodesta 1428 kuolemaansa vuoteen 1440. 1432 asteekit olivat valloittaneet monia kaupunkeja. Vasta Itzcóatl perusti asteekkien valtakunnan. Hänen ansiokseen voidaan lukea kolmiliitto ja tepaneekkien kukistaminen Texcocon kanssa. Vasta Montezuma I Suuri rakensi asteekkien sotilasimperiumin. Valloitusretket alkoivat 1458. 1452—1454 vallitsi nälänhätä, sen jälkeen kun Tenochtitlán oli tuhoutunut tulvassa. Axayacatlin 1469—1481 aikana asteekkien armeija ensimmäistä kertaa koki merkittävän tappion taraskeille lännessä. Tizoc 1481—1486 ei ollut lainkaan soturi, vaan arkkitehti.

Vuonna 1487 vihittiin Tenochtitlánin suuri temppeli, jolloin uhrattiin kymmeniä tuhansia kapinoivia huasteekkeja. Hallitsijana oli tuolloin Ahuizotl, julmin asteekkikuningas. Vuonna 1502 joilloin Montezuma II nousi valtaan, asteekkien mahti oli huipussaan. Tenochtitlán pääsi selvään johtoasemaan kolmiliitossa. Maa ulottui etelässä Oaxacan laaksoon asti. Tästä huolimatta asteekkien valtion sisällä oli mm. Tlaxcallan niminen alue, joka taisteli asteekkeja vastaan. Asteekkien tappion syynä olikin juuri se, että espanjalaisten oli helppo löytää asteekkeja vihaavista heimoista yllin kyllin liittolaisia.

Asteekkivaltio ulottui laajalle alueelle Meksikonlahdelta Tyyneen mereen. Sen alueella oli sateisia metsiä ja kuivia alueita. Valtion sisällä oli itsenäisiä alueita, muun muassa Tlaxcala/Huexotzinco, Teotitlan ja Tyynenmeren rannikon Yopitzinco ja misteekkien kuningaskunta. Pohjoisessa olivat vihollisena otomien Metztitlan ja luoteessa taraskien Tzintzuntzan.

Espanjalaiset valloittavat Tenochtitlánin

Pääartikkeli: Meksikon espanjalaisvalloitus

Espanjalaiset valloittivat asteekkien valtakunnan intiaaniliittolaisten avulla, surmasivat intiaaneja joukoittain ja hävittivät heidän kulttuurinsa, sekä orjuuttivat ne intiaanit, jotka eivät kuolleet tauteihin. Espanjalainen konkistadori Hernán Cortés saapui miehineen asteekkien valtakuntaan 1519. Cortés halusi hankkia Espanjalle lisää siirtomaita. Cortés laski maihin Meksikonlahden rannikolla Cempoalassa nykyisen Veracruzin seudulla. Hän kuuli Veracruzin seudun intiaaneilta suuresta asteekkivaltakunnasta ja päätti valloittaa sen muun muassa saadakseen kultaa. Cortés oli myös joutunut riitoihin Kuuban kuvernöörin kanssa, joka ajoi häntä hirsipuuhun. Kuitenkin jos Cortés hankkisi Espanjan kruunulle siirtomaan, se armahtaisi hänet. Cortés oli taitava sotapäällikkö, joka osasi aina toimia tilanteen mukaan. Espanjalaisilla oli myös hyvää onnea valloitusretkellään. Cortés joutui taisteluihin asteekkien vihollisten tlaxcalteekkien kanssa. Nämä solmivat pian rauhan, kun huomasivat etteivät mahtaneet espanjalaiselle mitään.

Cortés hyökkäsi tämän jälkeen asteekkien pyhään kaupunkiin Cholulaan polttaen sen, surmaten ehkä tuhansia intiaaneja ja ryöstäen asteekkien palatsit. Tämän jälkeen Cortés jatkoi matkaansa kohti asteekkien pääkaupunkia Tenochtitlánia, missä asteekkihallitsija Moctezuma (Montezuma) otti hänet ystävällismielisesti vastaan. Tenochtitlán sijaitsi saarella, jonne kuljettiin pengertietä pitkin. Jälkikäteen on väitetty, että Moctezuma uskoi espanjalaisten olevan jumalia, välittämättä Cholulan tapahtumista. Nykyään tutkijat kuitenkin kiistelevät asiasta.

Espanjalaiset ottivat Moctezuman vangiksi, ja hallitsivat hänen avullaan kaupunkia noin kuusi kuukautta. Espanjalaisten majapaikka oli Moctezuman hallintopalatsissa. Kesällä vuonna 1520 Cortésin ollessa poissa Tenochtitlánista paikkaa komentamaan jäänyt luutnantti Alvarado päätti jostain syystä järjestää verilöylyn. Alvarado kertoi jälkikäteen saaneensa kuulla huhuja, että asteekit suunnittelivat kapinaa espanjalaisia vastaan. Espanjalaiset ovat jälkikäteen sanoneet halunneensa estää asteekkien ihmisuhrit, intiaanit taas espanjalaisten halunneen ryöstää heidän kultansa. Kun sadat asteekkiylimykset olivat kokoontuneet pyhälle aukiolle uskonnolliseen juhlaan, espanjalaiset sulkivat aukion ulospääsytiet ja tappoivat kymmeniä tai satoja aseettomia asteekkiylimyksiä silpomalla heitä raa’asti miekoilla. Joukkomurhan jälkeen asteekit alkoivat kohdella espanjalaisia vihollisinaan.

Kun espanjalaisten vangitsema Moctezuma puhui parvekkeelta asteekeille, he pilkkasivat ja kivittivät häntä. Asteekit olivat valinneet uuden kuninkaan. Moctezuma kuoli pian tämän jälkeen joko asteekkien heittämien kivien aiheuttamiin vammoihin tai espanjalaisten surmaamana. Espanjalaiset saattoivat tappaa Moctezuman siksi, että hänestä ei ollut enää mitään hyötyä. Asteekit hyökkäilivät nyt rajusti espanjalaisten miehittämää Moctezuman palatsia vastaan, josta alkoi pian loppua ruoka ja vesi. Niinpä espanjalaiset päättivät paeta yöllä pengertietä pitkin. Pengertiet olivat katkonaisia ja katkosten kohdalla oli siltoja.

Asteekit olivat poistaneet sillat estääkseen espanjalaisten paon. Espanjalaiset rakensivat siirrettävän sillan, jonka avulla he toivoivat voivansa ylittää pengertien aukot. Asteekit huomasivat sateisena yönä pakenevat espanjalaiset ja hyökkäsivät sekä järveltä kanootein että maalta, kun espanjalaiset olivat ensimmäisen pengertien aukon kohdalla. Espanjalaiset jäivät saarroksiin pengertien pätkään, ja asteekit tulittivat heitä jatkuvasti. Espanjalaiset hylkäsivät liikuteltavan sillan ja koettivat ylittää pengertien aukot uimalla. Hevoset ja rautahaarniskaiset miehet hukkuivat kultalasteineen pengertien aukkoihin asteekkien jatkuvasti ahdistellessa. Pengertien aukot täyttyivät espanjalaisten ruumiista ja joidenkin onnistui päästä eteenpäin kävelemällä ruumiiden täyttämien vesivyöhykkeiden yli.

Monet espanjalaiset, muun muassa Cortés ja hänen intiaanivaimonsa, pääsivät pakoon, mutta ainakin 150 espanjalaista kuoli ja kaikki haavoittuivat. Asteekit taistelivat heitä vastaan ankarasti myös muualla Meksikon laaksossa. Espanjalaiset palasivat liittolaistensa tlaxcalteekkien alueelle, mistä he saivat mukaansa suuren sotajoukon. Espanjalaiset alkoivat nyt vallata järjestelmällisesti Tenochtitlánin ympäristön kyliä. Tlacopanissa pengertien lähellä käytiin suuri taistelu, jossa asteekit pysäyttivät espanjalaisetn etenemisen kaupunkiin.

Espanjalaiset saartoivat Tenochtitlánin, josta alkoi pian loppua ruoka. Kaupungissa raivosi espanjalaisten mukanaan tuoma isorokko, joka oli vastustuskyvyttömille intiaaneille monissa tapauksissa tappava. Espanjalaiset etenivät nälkiintyvään Tenochtitlániin, jossa käytiin taistelua talo talolta. Monet asukkaat pakenivat Tenochtitlánin saaren pohjoisosassa sijaitsevaan Tlatelolcon rinnakkaiskaupunkiin. Lopulta asteekkipäällikkö Cuauhtémoc antautui, ja Tenochtitlán tyhjennettiin intiaaneista. Cuauhtémoc hirtettiin pian tämän jälkeen, ja espanjalaiset kiduttivat ja tappoivat monia muita intiaanipäälliköitä. Ne intiaanit jotka eivät kuolleet tauteihin tai espanjalaisten hirsipuuhun, päätyivät maaorjuutta muistuttavaan asemaan. Näin kävi lopulta myös espanjalaisten liittolaisille tlaxcalteekeille.