Arado E.570
| Arado E.570 | |
|---|---|
 Kuvassa säilyneen luonnoksen pohjalta luotu viivapiirros E.570 c:n sivuprofiilista |
|
| Tyyppi | maataistelukone |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Valmistaja | Arado |
| Esitelty | 1943 |
| Valmistusmäärä | 0 |
Arado E.570 oli toisen maailmansodan aikainen Saksassa suunniteltu maataistelukone, joka tuotettiin vastauksena RLM:n pyynnölle kehittää lentokone, joka tulisi korvaamaan vanhenevan Junkers Ju 87:n. Koneen suunnitteli Arado, ja siitä laadittiin neljä hyvin erilaista versiota, mutta yksikään niistä ei edennyt suunnitteluastetta pidemmälle.
Suunnittelu ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1943 helmikuun 18. päivänä lähetti Saksan ilmailuministeriö (Reichsluftfahrtministerium, RLM) Aradolle luettelon suoritusarvoista sekä muista kriteereistä maataistelukonetta varten pyyntönä suunnitella kaikki nämä vaatimukset täyttävä lentokone. Tarkoituksena oli onnistuneimmasta ehdokkaasta tehdä korvaaja käytössä olleille mutta nopeasti vanheneville Junkers Ju 87 syöksypommittajille.[1]
Ilmailuministeriön vaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
RLM:n asettamiin vaatimuksiin kuului että koneessa oli oltava noin 2 000 hv moottoritehoa ja suosituksena käyttää ilmajäähdytteistä moottoria. Siinä oli oltava vähintäänkin sama näkyvyys ohjaamosta ulos kuin Ju 87:ssa sisällyttäen lattiaikkunan tähystämistä varten. Sen panssaroinnin haluttiin suojaavan ohjaamoa 2 cm ammuksilta edestä, alta ja takaa, ja jonkinlaista suojausta haluttiin myös moottorin tärkeimmille osille.[1]
Aseistuksen oli oltava kahdet eteenpäin ampuvat 20 mm MG 151/20 konetykit, sekä kahdet taaksepäin ampuvat 13 mm MG 131 konekiväärit. Lisäksi oli koneeseen kyettävä asentaa varustepaketein joko kahdet tai kolmet 30 mm MK 103 konetykit, kahdet 3,7 cm Flak 18 konetykit tai yksittäinen 7,5 cm Pak 40 raskas konetykki. Hyötykuormaksi vaadittiin joko yhtä 500 kg tai 1 000 kg lentopommia, tai kolmesta neljään 250 kg lentopommia, tai jotain muuta hyötykuormaa vastaavan painon verran ilman että mikään edellä mainittu vaihtoehto vaikuttaisi liikaa lentokoneen suorituskykyyn.[1]
Suoritusarvoiltaan oli halutun lentokoneen kyettävä lentämään vähintään 500 km/h nopeuksilla ja syöksylennossa ilmajarrujen kanssa korkeintaan 550 km/h. Kantamaksi haluttiin 1 000 kilometriä ja lisäpolttoainesäiliön kanssa 1 400 kilometriä. Toiminnallisesti oli koneen kyettävä nousta ilmaan päällystämättömiltäkin kiitoradoilta, sekä toimia yölentotehtävissä.[1]
Muita RLM:n pyyntöjä konetta varten olivat hyvät lento-ominaisuudet, hyvä pyrstön ohjattavuus syöksylennossa, pieni huollon tarve, hyvä kesto kulumista vastaan, helppo huollettavuus, mahdollisimman rajoitettu pääsy sähkö- ja hydrauliikkakomponentteihin, yksinkertainen rakenne, sekä työmäärä jokaista massatuotettua koneyksilöä varten ei saisi ylittää 3 000 työtuntia.[1]
Aradon suunnittelutyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saatuaan RLM:ltä edellä mainitun luettelon suoritusarvoista, ominaisuuksista sekä muista kriteereistä, lähti Arado tutkimaan muita vastaavantyyppisiä lentokoneita omaa kehitystyötään varten. Näihin tutkittuihin lentokoneisiin kuuluivat Ju 87, Hs 123, Douglas SBD ja Fw 190. Pian tutkimusten jälkeen aloitti Arado suunnittelemaan omaa lentokonettaan, joka pyrkisi täyttämään RLM:n asettamat toiveet ja vaatimukset. Lopputuloksena oli 14-sylinteristä BMW 801 C tähtimoottoria hyödyntävä lentokone, josta laadittiin kolme erikokoista versiota. Näistä suurimman siipipinta-ala olisi ollut 35 m² ja paino 4 645 kg, ja pienimmän siipipinta-ala 22.5 m² ja paino 3 648 kg. Jokainen näistä kolmesta versiosta oli aseistettu kahdella MG 151 konetykillä asennettuna siipien juuriin.[1]
Arado jatkoi töitä projektin parissa viimeisintään vuoden 1943 huhtikuun 15. päivään saakka, jolloin Aradolta ilmoitettiin kirjeitse RLM:lle että työt projektin eteen jouduttiin lakkauttamaan resurssipulan vuoksi. Syynä tähän oli Aradon lukuisat muut projektit joiden eteen suunnittelutoimistolla työskenneltiin samanaikaisesti, jättäen huomattavasti liian vähän työvoimaa käytettäväksi E.570 projektia varten. Samassa kirjeessä Arado kuitenkin esittää vielä kolme Aradon tutkimaa teknistä ratkaisua, joiden avulla voitaisiin paremmin saavuttaa RLM:n kaipaamia ominaisuuksia uutta lentokonetta varten. Mukana olivat myös liitteenä kolmet eri viivapiirrokset lentokoneista, joista jokainen hyödyntäisi yhtä Aradon ehdottamaa ratkaisua.[1]
Ensimmäinen näistä Aradon tutkimista ratkaisuista ”a” olisi sisällyttänyt sisäänvedettävän ohjaamon, jonka ideana oli antaa syöksylennossa hyvä näkyvyys ulos lisäten myös ilmanvastusta pienempää syöksynopeutta varten. Sisäänvedetyssä tilassa olisivat rungon poikkimitat pysyneet myös pienempinä. Toinen Aradon esittämä ratkaisu ”b” oli asentaa moottori ohjaamon taakse, jolloin ohjaamo saisi huomattavasti paremman näkyvyyden eteen ilman että koneen rungosta jouduttaisiin tekemään liian suuri. Haittapuolena oli kuitenkin että moottorin oli oltava nestejäähdytteinen ja todennäköisesti vain yksi olisi ollut mahdollista asentaa. Kolmas ja viimeinen ratkaisu ”c” olisi ollut käyttää suihkumoottoria, joka olisi asennettu koneen rungon yhteyteen jättäen paljon tilaa ohjaamon näkyvyyden parantamiseksi.[1]
E.570 c[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdetkään E.570 projektin lentokoneita kuvaavat viivapiirrokset eivät selvinneet sodasta, mutta lukuisia projektiin liittyviä kirjeitä ja tietolomakkeita on selvinnyt. Lisäksi yhden tietolomakkeen takana on säästynyt käsin piirretty luonnos suihkumoottorikoneen sivuprofiilista, jonka uskotaan olevan Aradon kirjeessään kuvaama ”c” malli luonnoksen ja kirjeessä annetun kuvauksen yhtenäisyyksien vuoksi. Ulkonäöllisesti tämä malli näyttää hyvin samanlaiselta Aradon vain kymmenen päivää myöhemmin suunnitteleman TEW 16/43-15 suihkuhävittäjän kanssa, ja saattaakin olla kyseisen mallin edeltäjä.[1]
Säästyneen luonnoksen mukaisesti E.570 c oli matalasiipinen ja yksipaikkainen suihkumoottorikone, jossa oli kaksiosainen pyrstö. Sen suihkumoottori sijaitsi ohjaamon takana ja sen ilmanottoaukko oli rungon päällä myös ohjaamon takana. Lisäksi sen pyrstön sivuvakainten alaosat olisivat todennäköisesti toimineet kannuksina laskeutuessa.[1]
Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jabo mitt BMW 801 C
- Suoraan muiden lentokonemallien tutkimisesta seurannut maataistelukone, josta kolme erikokoista versiota. Suurimman siipipinta-ala 35 m² ja paino 4 645 kg, seuraavan siipipinta-ala 30 m² ja paino 4 280 kg ja pienimmän siipipinta-ala 22.5 m² ja paino 3 648 kg. Jokainen oli aseistettu kahdella MG 151 konekiväärillä.
- E.570 a
- Aradon ensimmäistä kirjeessään ehdottamaa teknistä ratkaisua hyödyntävä lentokonemalli. Sen oli tarkoituksena käyttää mäntämoottoria ja siinä oli sisäänvedettävä ohjaamo.
- E.570 b
- Aradon toista kirjeessään ehdottamaa teknistä ratkaisua hyödyntävä lentokonemalli. Siinä oli ohjaamon taakse asennettu nestejäähdytteinen mäntämoottori.
- E.570 c
- Aradon kolmatta kirjeessään ehdottamaa teknistä ratkaisua hyödyntävä lentokonemalli. Siinä oli ohjaamon taakse rungon yhteyteen asennettu suihkumoottori.