Anton Ulrich von Braunschweig-Wolfenbüttel
Anton Ulrich (28. elokuuta 1714 Braunschweig – 15. toukokuuta (J: 4. toukokuuta) 1776 Holmogory, Venäjän keisarikunta)[1] oli saksalaisen Braunschweig-Wolfenbüttelin ruhtinaskunnan prinssi ja Venäjän lyhytaikaisen keisarin Iivana VI:n isä.
Anton Ulrichin isä Ferdinand Albrekt II oli Braunschweig-Wolfenbüttel-Bevernin ja vuonna 1735 lyhyen aikaa koko Braunschweig-Wolfenbüttelin hallitseva ruhtinas.[1][2] Anton Ulrichin äiti oli myös Brauschweig-sukuun kuulunut ruhtinatar Antoinette Amalie,[1] jonka sisko Elisabet Kristiina oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Kaarle VI:n puoliso.[2] Braunschweig-Wolfenbüttelia vuodesta 1735 hallinnut ruhtinas Kaarle I oli Anton Ulrichin vanhempi veli.[2]
Anton Ulrich tuli Venäjälle vuonna 1733 keisarinna Annan kutsusta tämän kruununperillisen Anna Leopoldovnan sulhaseksi.[3][1] Anton Ulrichia suositteli hänen tätinsä Elisabet Kristiina, ja avioliiton oli tarkoitus vahvistaa Venäjän ja Itävallan välistä liittoa.[2][3] Anton Ulrich palveli upseerina Venäjän armeijassa ja osallistui vuosien 1735–1739 Venäjän–Turkin sotaan sotamarsalkka Burkhard Christoph von Münnichin alaisuudessa.[3][1] Hän oli mukana Otšakovin valtauksessa vuonna 1737 ja komensi seuraavana vuonna kolmea rykmenttiä.[1] Hän meni naimisiin Anna Leopoldovnan kanssa vuonna 1739. Heille syntyi seuraavana vuonna poika, josta tuli keisari Iivana VI, kun keisarinna Anna kuoli vain pari kuukautta myöhemmin. Vuonna 1741 syntyi tytär Jekaterina.[3][2] Anna Leopoldovna ei kuitenkaan pitänyt Anton Ulrichista ja piti sekä mies- että naispuolisia rakastajia.[3]
Iivana VI:n ensimmäinen sijaishallitsija Ernst Johann von Biron halveksi ja uhkaili Anton Ulrichia. Kun Biron jo muutaman viikon kuluttua syrjäytettiin, sijaishallitsijaksi tuli Anna Leopoldovna, joka antoi Anton Ulrichille generalissimuksen sotilasarvon.[3] Anton Ulrich toimi myös sotakollegion johtajana vuonna 1741.[1] Hänet vangittiin yhdessä vaimonsa ja lastensa kanssa, kun Anna Leopoldovnan sukulainen Elisabet kaappasi vallan saman vuoden lopulla. He viettivät koko loppuelämänsä karkotusvankeudessa, vuosina 1742–1744 Riiassa, Dünamündessa ja Ranenburgissa ja vuodesta 1744 Holmogoryssa Arkangelin lähellä.[1][3] Anna Leopoldovna synnytti vielä kolme lasta ennen kuolemaansa vuonna 1746, minkä jälkeen Anton Ulrich eli lastensa kanssa. Iivana VI erotettiin muusta perheestä ja surmattiin lopulta vankeudessa Pähkinäsaaren linnassa vuonna 1764.[2][3] Anton Ulrichin kuoltua keisarinna Katariina Suuri päästi hänen neljä muuta lastaan muuttamaan Tanskaan vuonna 1780.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Антон Ульрих (venäjäksi) Большая российская энциклопедия (2004–2017). Viitattu 15.8.2023.
- ↑ a b c d e f Anton Ulrich (1714-1776) Herzog zu Braunschweig - Wolfenbüttel - Bevern (saksaksi) Welfen.de. Viitattu 15.8.2023.
- ↑ a b c d e f g h i Simon Sebag Montefiore: Romanovit 1613–1918, s. 219–222, 224–226, 228, 237, 239, 241, 244, 282 (suom. Seppo Raudaskoski). WSOY, Helsinki 2016. Alkuteos The Romanovs 1613–1918.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anton Ulrich von Braunschweig-Wolfenbüttel Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
