Ernst Johann von Biron

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ernst Johann von Biron

Ernst Johann von Biron (saks. von Bühren, 23. marraskuuta 1690 – 17. joulukuuta 1772) oli Kuurinmaan saksalaiseen aatelistoon kuulunut Venäjän keisarinna Anna Ivanovnan suosikki. Biron oli lisäksi Kuurinmaan herttua vuosina 1737–1740 ja 1763–1769. Hänellä oli hyvin suuri vaikutusvalta Venäjän hovissa Annan keisarinnakaudella 1730–1740, ja tuota aikaa kutsutaan Venäjän historiassa myös Bironin ajaksi. Biron oli Annan kuoltua vuonna 1740 vähän aikaa Venäjän sijaishallitsijana, kunnes hänet syrjäytettiin.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biron oli vuodesta 1718 silloisen Kuurinmaan herttuattaren Annan kamariherra Riiassa. Hänen vaimonsa Benigna oli Annan hovinainen. Bironista tuli pian Annan rakastaja, ja kun Anna nousi Venäjän keisarinnaksi 1730, sai Biron hovista vaikutusvaltaisen ylikamariherran aseman. Annan valta luisui Bironille, joka nimitti korkeimpiin virkoihin muita saksalaisia. Ulkopolitiikkaa johti Andrei Ostermann, sotakollegiota Burkhard Christoph von Münnich ja kauppakollegiota K. L. von Mengden. Vuonna 1737 Biron valittiin Kuurinmaan herttuaksi. Tätä Bironin aikakautta kutsutaan nimellä bironovštšina (ven. бироновщина, Bironin aika).

Monet Bironin nimittämistä virkamiehistä olivat epäpäteviä ja käyttivät asemaansa henkilökohtaisen varallisuuden kasvattamiseen. Hovin merkittävimmät saksalaiset kuitenkin kilpailivat keskenään katkerasti. Korkeasta asemastaan huolimatta Biron ei yrittänyt puuttua hallituksen asioihin eikä oppia venäjää. Vaikka hallituksen politiikkaa johtivat venäläiset, vastusti venäläinen aateli Bironin valtaa.

Keisarinna Anna määräsi vuonna 1731, että kenestä tahansa hänen sisarentyttärensä Anna Leopoldovnan lapsesta voisi tulla vallanperijä. Biron yritti vahvistaa asemaansa naittamalla poikansa Anna Leopoldovnalle, mutta keisarinna valitsi puolisoksi Braunschweig–Wolfenbüttelin herttua Anton Ulrichin. Anna Leopoldovna synnytti elokuussa 1740 pariskunnalle pojan. Huonossa kunnossa ollut keisarinna Anna nimitti heti pojan vallanperijäksi ja Bironin mahdolliseksi sijaishallitsijaksi.

Kun Anna kuoli 28. lokakuuta 1740, seuraajaksi tuli kaksikuukautinen Iivana VI ja Bironista tuli sijaishallitsija. Tämä järjestely ei kuitenkaan käynyt Münnichin johtamalle armeijalle ja hänen johtamansa kaartin upseerit vangitsivat Bironin 9. marraskuuta. Biron tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio muutettiin Siperiaan karkotukseksi. Uudeksi sijaishallitsijaksi valittiin lapsikeisarin äiti Anna Leopoldovna, mutta hän ei kyennyt hoitamaan tehtäviään ja valta luisui takaisin saksalaisten käsiin, joita johti nyt Münnich. Saksalaiset menettivät valtansa, kun Elisabet teki venäläisen aatelin ja ulkovaltojen tukemana vallankaappauksen marraskuussa 1741. Bironovštšina-termiä alettiin käyttää vasta tämän jälkeen, kun Elisabet perusteli kaappaustaan mustamaalaamalla edeltäjiensä mainetta.

Keisari Pietari III kutsui Bironin Siperiasta ja antoi hänelle takaisin Kuurinmaan herttuan arvon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Longley, David: Imperial Russia 1689–1917, s. 338. Longman, 2000. ISBN 0-582-31990-0.
  • Venäjän historia, s. 157–158. (päätoim. Heikki Kirhinen). Otava, 1986 [2004]. ISBN 951-1-15799-X.
  • Warnes, David: Venäjän tsaarit, s. 115–118. Kaikki venäjän tsaarit Rurikin suvusta Romanoveihin (suom. Kari Klemelä). Hämeenlinna: Karisto, 2002. ISBN 951-23-4313-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ernst Johann von Biron.


Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.