Anisruoho
| Anisruoho | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Pimpinella anisum L.[1] |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Anisruoho (Pimpinella anisum) on pukinjuurten (Pimpinella) sukuun kuuluva ruohovartinen kasvi. Se on yksivuotinen, ja kasvaa 10 - 30 cm korkeaksi. Koko kasvi tuoksuu anikselta, mutta vain siemeniä joita kutsutaan anikseksi, käytetään ruokien mausteena. [2] Aniksesta valmistetaan myös aromaattista anisöljyä. Siemenistä valmistettu eteerinen öljy sisältää muun muassa anetolia (C10H12O).
Anisruohon ruoansulatusta edistävät ominaisuudet olivat tuttuja jo roomalaisille, jotka tarjoilivat aterian päätteeksi anista sisältäviä kakkuja. Egyptiläiset käyttivät kasvia mausteena ja rohtona jo 1500 eaa.
Välimeren maissa aniksella maustetaan alkoholijuomia, kuten ouzo, pastis, anisette ja raki. Suomessa sitä käytetään karamellien ja leivän mausteena. Maultaan aniksen hedelmä on raikas ja makea[3].
Lähteet [muokkaa]
- ↑ ITIS: Pimpinella anisum (englanniksi)
- ↑ Raassina, Palmgren, Hujala: Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 22.6.2009.
- ↑ http://www.uni-graz.at/~katzer/engl/Pimp_ani.html
Sivulta puuttuu