Anders Lexell

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anders Johan Lexell

Anders Johan Lexell (24. joulukuuta 1740 Turku11. joulukuuta 1784 Pietari, Venäjä) oli suomalainen matemaatikko ja tähtitieteilijä. Venäjällä hänet tunnetaan nimellä Andrei Ivanovitš Leksel. Hänen nimestään on käytetty myös kirjoitusasuja Anders Johann Lexell tai Johann Anders Lexell. Häntä on pidetty suurimpana suomalaisena tieteilijänä, jonka kansainvälinen ura oli huikea.[1]

Lexell opiskeli Turun akatemiassa ja valmistui sieltä 1760. Hän toimi Uppsalassa vuodesta 1763 apulaisprofessorina ja vuodesta 1766 matematiikan professorina. Lexell kutsuttiin 1768 Pietarin tiedeakatemiaan. Hän toimi Pietarin akatemian tähtitieteen professorina vuodesta 1771 ja akateemikkona vuodesta 1783 sekä myös Turun akatemian matematiikan professorina vuosina 1775–1780. Akateemikkona Lexell seurasi aikansa kuuluisinta luonnontieteilijää, sveitsiläissyntyistä Leonhard Euleria. Lexell toimi sokean Eulerin viimeisinä elinvuosina tämän assistenttina ja puhtaaksikirjoittajana.

Lexell saavutti kansainvälistä mainetta erityisesti pallogeometrian ja komeettojen liikkeen tutkijana. Hän laski Charles Messierin löytämän komeetan D/1770 L1 (Lexell) kiertoradan. Tämä komeetta ohitti Maan vuonna 1770 lähempää kuin mikään muu tunnettu komeetta historiassa. Tarkkaa etäisyyttä ei tunneta, mutta sen on arvioitu olleen kolme miljoonaa kilometriä. Lexell laski komeetalla olleen paljon suuremman perihelin ennen kohtaamista Jupiterin kanssa vuonna 1767 ja ennusti komeetan sinkoutumisen kokonaan ulos aurinkokunnan sisäosista sen kulkiessa kaksi kierrosta myöhemmin vuonna 1779 vielä lähempää Jupiteria.

Lexell oli myös ensimmäinen, joka laski Uranuksen kiertoradan pian sen löytämisen jälkeen ja havaitsi kiertoradasta sen olevan planeetta eikä komeetta. Hän myös huomasi, että Uranuksen kiertoradassa on häiriöitä, ja päätteli niiden aiheuttajaksi toisen planeetan (Neptunus), vaikka Neptunuksen sijainnin laskikin vasta paljon myöhemmin Urbain Le Verrier.

Lexellin mukaan on nimetty komeetta D/1770 L1 (Lexell) ja asteroidi 2004 Lexell.

Ernst Lindelöf kirjoitti Lexellistä vuonna 1929 näin:

Mutta ennen muita on tältä aikakaudelta mainittava suomalainen matemaatikko ja astronoomi, joka saavutti huomattavan eurooppalaisen maineen, joskin valitettavan suuri osa hänen tieteellistä toimintaansa ja vaikutustansa lankeaa maamme rajojen ulkopuolelle. Tämä mies oli Anders Johan Lexell, joka syntyi Turussa vuonna 1740. Jo yhdeksäntoistavuotiaana hän herätti huomiota terävästi kritikoimalla Leibnizin optiikkaa. Myöhemmin hän viiden vuoden ajan oli dosenttina Turussa, mutta pyrkien tieteellisen tutkimuksen keskuksiin hän vuonna 1768 haki tointa Pietarin Tiedeakatemiassa, jonka mainehikkaimpana jäsenenä tähän aikaan oli Leonhard Euler, kahdeksannentoista vuosisadan suurin matemaatikko. Tätä varten lähetti Lexell Akatemialle tutkimuksen, joka käsitteli erästä uutta differentiaaliyhtälöiden integroimismenettelyä. Tutkimus joutui Eulerin arvosteltavaksi, joka antoi siitä erittäin kiittävän lausunnon. Kun Akatemian esimies epäillen huomautti, että tutkimuksen kenties oli laatinut joku toinen matemaatikko, joka oli tahtonut Lexelliä auttaa, kerrotaan Eulerin tähän vastanneen, ettei tämä auttava käsi siinä tapauksessa voinut olla kenenkään muun kuin joko hänen omansa tai d'Alembertin, sillä kukaan muu ei siihen olisi kyennyt. Tulos oli, että Lexell vuonna 1768 nimitettiin Akatemian apulaismatemaatikoksi ja tähtitieteelliseksi observaattoriksi. Tähän toimeen kuului lähinnä osanotto niihin laajoihin valmistustöihin, joihin oli ryhdytty havaintojen tekoa varten vuonna 1769 tapahtuvan Venus-ohikulun johdosta, sekä myöhemmin havaintojen laskeminen ja analyysi.

Lexell joutui läheisiin suhteisiin Eulerin kanssa, joka muutamia vuosia aikaisemmin oli täydellisesti menettänyt näkönsä. Hän avusti Euleria tämän tutkimuksissa ja oli apuna niiden julkaisemisessa; m.m. hän aktiivisesti otti osaa Eulerin uuden kuuteorian kehittelyyn. Lexellin tieteellinen toiminta oli tänä aikana harvinaisen voimaperäistä ja tuottoisaa, mikä ilmenee siitäkin, että hän Akatemian sarjajulkaisuissa painatti kokonaista 65 eri tutkimusta. Nämä koskivat osaksi puhtaasti matemaattisia tehtäviä, etupäässä integraalilaskun, differentiaaliyhtälöiden sekä geometrian aloja, mutta etupäässä hän niissä kuitenkin käsitteli tähtitieteellisiä kysymyksiä: paikanmääräyksiä, auringonparallaksia, kuuteoriaa, planeettojen teoriaa (m.m. Uranuksen, joka vasta äskettäin oli löydetty), sekä etenkin komeettojen teoriaa. Erityisesti hän laajoissa tutkimuksissa käsitteli vuonna 1770 keksittyä komeettaa, jolle tämän perusteella onkin annettu nimi ” Lexellin komeetta”. Näillä tutkimuksillaan Lexell lyhyessä ajassa saavutti mainetta kautta Euroopan; niinpä hänet kutsuttiin Tukholman, Upsalan, Pariisin ja Torinon tieteellisten akatemiojen jäseneksi, ja myöskin Lontoon astronoomipiirien taholta hän sai osakseen huomattavan kunnianosoituksen.

Vuonna 1775 nimitettiin Lexell seitsemästä hakijasta ansiokkaimpana matematiikan professoriksi Turun Yliopistoon, mutta pyysi ja sai oikeuden vielä kolmeksi vuodeksi jäädä Pietariin. Myöhemmin hän vielä kaksi kertaa sai pidennettyä virkavapautta vuodeksi kerrallaan. Vuonna 1780 hän näyttää täydellä todella aikoneen siirtyä Turkuun, mutta Pietarin Akatemia sai hänet aikeestaan luopumaan tarjoamalla tilaisuuden vuoden kestävään ulkomaanmatkaan, jonka aikana hän oleskeli Saksassa, Ranskassa ja Englannissa. Eulerin kuoltua vuonna 1783 nimitettiin Lexell hänen seuraajakseen Akatemiassa. Mutta hänen kaunis uransa, kenties loistavin Suomen tieteen historiassa, katkesi äkkiä; jo seuraavana vuonna 1784 kuoli Lexell vajaan 44 vuoden ikäisenä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Osmo Pekonen: Kuka on suurin?. Helsingin Sanomat, 10.4.2009, s. D1.
  2. Ernst Lindelöf Matemaattinen tutkimus Suomessa Valvoja-Aika, 1929, numero 1, sivut 153-165.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • O'Connor, John J. & Robertson, Edmund F.: Anders Lexell MacTutor History of Mathematics archive. (englanniksi)