Amidofosforibosyylitransferaasi
Amidofosforibosyylitransferaasi eli fosforibosyylipyrofosfaattiamidotransferaasi on entsyymi, joka katalysoi aminoryhmän siirtoa glutamiinilta fosforibosyylipyrofosfaattimolekyylille. Reaktion tuotteina muodostuu fosforibosyyliamiinia ja glutamiinihappoa. Entsyymiä esiintyy niin aitotumaisissa kuin esitumaisissa eliöissä ja se osallistuu puriiniemästen biosynteesiin ja on yksi puriinisynteesin säätelykohdista. Amidofosforibosyylitransferaasin EC-numero on EC 2.4.2.14.[1][2][3][4]
Rakenne ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakenteeltaan amidofosforiboryylitransferaasi on tetrameeri ja koostuu neljästä samanlaisesta alayksiköstä. Ihmisellä entsyymistä on molekyylimassaltaan alhaisempi (133 kDa), kun taas niin kutsuttu pieni muoto on massaltaan suurempi (270 kDa). Näistä pieni muoto on katalyyttisesti aktiivinen entsyymi. Entsyymi muuttaa muotoaan inaktiviivisesta muodosta aktiiviseksi fosforibosyylipyrofosfaatin sitoutuessa amidofosforibosyylitransferaasiin. Amidofosforibosyylitranferaasilla on eliöistä riippuen kaksi eri muotoa, joista toinen on rauta-rikkiproteiini ja sisältää rauta- ja sulfidi-ionien muodostaman klusterin. Tällainen on esimerkiksi ihmisen entsyymi. Esimerkiksi Escherichia coli-bakteerilla ei tätä klusteria ole. Entsyymi vaatii toimiakseen myös kaksiarvoisen metallikationin, joka useimmiten on magnesium-tai mangaani-ioni, mutta voi olla myös koboltti-ioni.[1][3][4]
Amidofosforibosyylitransferaasin katalysoiman reaktion ensimmäisessä vaiheessa glutamiini hydrolysoidaan ammoniakiksi ja glutamiinihapoksi. Fosforibosyylipyrofosfaatin sitoutuessa entsyymiin muodostuu hydrofobinen kanava, jota pitkin ammoniakki kulkeutuu fosforibosyylipyrofosfaatin sitoutumiskohdan läheisyyteen, jossa tapahtuu reaktio fosforibosyyliamiiniksi.[3][4]
Amidofosforibosyylitransferaasin inhibiittoreita ovat puriinisynteesin tuotteet muun muassa AMP-,GMP- ja IMP-molekyylit. Ne sitoutuvat aktiiviseen entsyymiin ja saavat sen muodostamaan entsymaattisesti inaktiivisen molekyylimassaltaan suuremman muodon. Inhibiitio on reversiibeli ja aktiivisuus palautuu fosforibosyylipyrofosfaatin sitoutuessa entsyymimolekyyliin.[1][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c EC 2.4.2.14 - amidophosphoribosyltransferase Brenda. Viitattu 25.2.2017. (englanniksi)
- ↑ Daniel L. Purich, R. Donald Allison: The Enzyme Reference, s. 64–65. Academic Press, 2003. ISBN 9780080550817. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.2.2017). (englanniksi)
- ↑ a b c d Ivano Bertini, Astrid Sigel: Handbook on Metalloproteins, s. 399–400. CRC Press, 2001. ISBN 9780824705206. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.2.2017). (englanniksi)
- ↑ a b c d David A. Bender: Amino Acid Metabolism, s. 515–517. John Wiley & Sons, 2012. ISBN 9781118358191. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.2.2017). (englanniksi)
- ↑ Chung-Eun Ha, N. V. Bhagavan: Essentials of Medical Biochemistry, s. 341. Academic Press, 2011. ISBN 978-0-12-095461-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.2.2017). (englanniksi)