Amerikanratsuhevonen
| Amerikanratsuhevonen | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi: | kevyt lämminverinen |
| Alkuperä ja nimet | |
| Alkuperämaa: |
 Yhdysvallat[1] (eteläiset osavaltiot) |
| Polveutuminen: | morganinhevonen, narragansettinpeitsari, englannintäysiverinen[1] |
| Rodun syntyaika: | 1800-luku |
| Muita nimityksiä: | Saddlebred, Kentucky saddler [1] |
| Esiintyminen ja käyttö | |
| Käyttötarkoitus: | ratsu, vaunuhevonen |
| Merkitys Suomessa: | marginaalinen |
| Ominaisuudet | |
| Korkeus: | 152–163 cm[1] |
| Värit: | ruunikko, rautias, kimo, musta; myös voikko tai kirjava[1] |
Amerikanratsuhevonen (engl. saddlebred) on Yhdysvaltojen eteläosista kotoisin oleva lämminverinen ratsuhevosrotu, joka tunnetaan erityisesti kahdesta näyttävästä erikoisaskellajistaan. Tätä 1800-luvulta peräisin olevaa siroa hevosrotua käytetään erityisesti rodun omissa askellajikilpailuissa mutta myös este- ja kouluratsastuksessa sekä harrasteratsuna. Rotu on yleinen Yhdysvalloissa, mutta amerikanratsuhevosia on myös Australiassa, Etelä-Afrikassa ja Euroopassa.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanratsuhevonen on hyvin kevytrakenteinen, siro ja tyylikäs hevonen. Rodun edustaja on tyypillisesti kiiltäväkarvainen ja lihaksikas. Sukupuolileima on korostunut. Amerikanratsuhevosen säkäkorkeus on 150–170 cm, keskimäärin noin 155 cm. Väreistä yleisimmät ovat rautias, ruunikko ja musta, mutta myös voikkovärit, kirjavuus sekä kimo- ja päistärikkövärit sallitaan. Pää on hienopiirteinen ja hyvänmuotoinen. Silmät ovat suuret ja sijaitsevat kaukana toisistaan[1], korvat hyvänmuotoiset ja pienehköt. Kaula on pitkä ja kaareutuu ryhdikkäästi[1]. Lavat ovat loivat ja säkä selkeä. Selkä on suora,[1] lyhyt ja vahva. Lanne on tasainen, lautaset lihaksikkaat ja häntä kiinnittyy korkealle[1]. Jalat ovat suorat[1].
Askellajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanratsuhevosilla on kaksi nelitahtista erikoisaskellajia: "iskukäynti" eli rack ja "hidas askellus" eli slow gait. Rodun hevoset kykenevät oppimaan nämä askellajit luontaisesti, mutta yksilöä on koulutettava erikseen, jotta se oppisi esittämään ne ihmisen toivomalla tavalla.[1]
Slow gait ja rack ovat käytännössä sama askellaji: molemmissa jalat nousevat erittäin korkealle ja iskevät maahan. Nopea rack on erittäin rasittavaa hevosen nivelille ja sitä esitetään vain hyvin pehmeillä ja joustavilla alustoilla. Molemmat askellajit arvostellaan puhtauden, tyylin ja nopeuden mukaan. Slow gait tulee esittää erittäin hitaasti, ja rack nopeasti.[1]
Valjakkohevosina arvosteltavien amerikanratsuhevosten tulee osata esittää vireää käyntiä (animated walk) ja ilmavaa ravia (airy trot). Nämä vastaavat tavanomaisia hevosen käyntiä ja ravia, mutta ovat erityisen suuriliikkeisiä, ja näyttelyissä ne tulee esittää myös hyvin hitaina.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanratsuhevosen historia juontaa juurensa 1600-luvulle, jolloin Englannista tuotiin pieniä hevosia Pohjois-Amerikkaan. Niistä ja paikallisista hevosista jalostettiin senaikainen käsityksen mukaisia hyviä hevosia eli monipuolisia ratsuja. Syntynyttä rotua alettiin kutsua narragansettinpeitsariksi, ja siitä tuli pian suosittu hevonen siirtokunnissa. Samaan aikaan Englannissa kehitettiin englannintäysiverinen, joita 1700-luvun alussa alettiin tuoda Yhdysvaltoihin ja risteyttää narragansettinpeitsareiden kanssa. Näistä risteytyksistä kehittyi myöhemmin amerikanratsuhevonen.
Amerikanratsuhevosen kehittivät Kentuckyn alueen uudisraivaajat monipuoliseksi käyttöhevoseksi. Rodun eläimet soveltuivat tyylikkääseen vaunuajoon, maatilan työhevosiksi ja olivat nopeita tilallisten välisissä laukkakilpailuissa. Jalostuksessa käytettiin lähinnä narragansettinpeitsaria, englannintäysiveristä, morganinhevosta ja ravureita. Rodun kantaisänä pidetään vuonna 1851 syntynyttä Gaines Denmarkia, jonka isä oli englannintäysiverinen. Amerikanratsuhevosesta kehittyi nopea, elegantti, kestävä ja virkeäluonteinen ratsuhevonen, ja rotu on sittemmin levinnyt kaikkialle Yhdysvaltoihin.
Rotuyhdistykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1891 Kentuckyssa perustettiin The American Saddlebred Horse Association, joka on Yhdysvaltojen vanhimpia hevosjalustusyhdistyksiä.[1] Tuolloin yhdistys oli lähinnä kasvattajille suunnattu yhdistys ja kantakirjan pitäjä. Nykyisin sen toimintaan liittyvät myös rodun edelleenjalostus, nuorisotoiminta, rodun ja yhdistyksen jäsenten edustaminen ja vuosittaiset jäsentapaamiset. Suomessa rodun edustajia on vielä niin vähän, ettei minkäänlaista rotuyhdistystä ole perustettu.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanratsuhevosia käytetään paljon rodun omissa askellajikilpailuissa, joissa korostuvat hevosten näyttävät liikkeet ja huoliteltu ulkonäkö. Kilpailuluokkia on erikseen kolmen ja viiden askellajin hevosille. Hevoset esitetään joko ratsain tai ajossa, joskus myös maasta käsin. Kolmikäyntiset hevoset arvostellaan perusaskellajien perusteella, viisikäyntiset myös rackin ja slow gaitin pohjalta. Kilpailuja varten hevosten kavioiden annetaan usein kasvaa ylipitkiksi askellajien korostamiseksi, hevoset kengitetään erikoiskengin ja häntä leikataan ja sidotaan korkeammalle siten, että hevonen kantaa sen ryhdikkäämmin. Eläinsuojelullisesti tällaista toimintaa pidetään kuitenkin nykyään varsin kyseenalaisena.
Rodun omien kilpailuiden lisäksi amerikanratsuhevosia käytetään usein harraste- ja maastoratsuina sekä esteratsuina niiden kestävyyden ja hyvän hyppykyvyn ansiosta. Niitä näkee edelleen myös ajohevosina.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kidd, Jane: Maailman hevoset: rodut ja kasvatus. WSOY, 1988. ISBN 951-0-15117-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Amerikanratsuhevonen Hevosmaailma.netissä (Arkistoitu – Internet Archive)
- American Saddlebred Horse Association
- Kentucky Horse Park (Arkistoitu – Internet Archive)