Amélie

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Amélie
Le Fabuleux Destin d'Amélie Poulain
Elokuvan päähenkilö Amélie
Elokuvan päähenkilö Amélie
Ohjaaja Jean-Pierre Jeunet
Käsikirjoittaja Guillaume Laurant
Jean-Pierre Jeunet
Tuottaja Claudie Ossard
Jean-Marc Deschamps
Säveltäjä Yann Tiersen
Kuvaaja Bruno Delbonnel
Leikkaaja Hervé Schneid
Pääosat Audrey Tautou
Mathieu Kassovitz
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska Ranska
Tuotantoyhtiö Miramax
Ensi-ilta Ranska 25. huhtikuuta 2001
Suomi 26. lokakuuta 2001
Kesto 122 min.
Alkuperäiskieli ranska
Ikäraja Suomessa K-11
Budjetti 11 400 000 €
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Amélie (Le Fabuleux destin d'Amélie Poulain) on vuonna 2001 ensi-iltansa saanut ranskalainen romanttinen komedia, jonka on ohjannut Jean-Pierre Jeunet.

Amélie on kansainvälisesti tunnettu, kriitikoiden ylistämä elokuva. Se on voittanut lukuisia palkintoja ympäri maailmaa, ja oli myös viiden Oscarin ehdokkaana, muun muassa kategorioissa paras käsikirjoitus ja paras kuvaus.

Elokuvan pääosassa nähdään Audrey Tautou, joka esittää herttaista pariisilaista tarjoilijatarta Amélieta, joka ottaa elämäntehtäväkseen kylvää onnenkipinöitä ympärilleen. Muissa rooleissa nähdään muun muassa Mathieu Kassovitz miehenä, johon ujo Amélie rakastuu.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Dvd-julkaisun kansi.

Amélie Poulain on kuusivuotias tyttö. Hänen vaitelias isänsä Raphaël, entinen armeijan lääkäri, suorittaa Amélielle kuukausittain lääkärintarkastuksen. Kuten muut tytöt, Amélie haluaisi, että isä pitäisi joskus kädestä. Tyttö on niin jännittynyt tästä ainoasta kosketuksesta isänsä kanssa, että hänen sydämensä hakkaa villisti aina tarkastusten aikana, joten isä luulee, että tytöllä on sydänvika. Amélien äiti on epävakaa ja neuroottinen opettaja Amandine, joka opettaa tytärtään kotona, koska luulotellun sydänvian takia Amélie ei saa käydä koulua. Tytön ainoa ystävä on kultakala Kaskelotti, joka on muuttunut itsemurhahakuiseksi kodin ilmapiirin takia. Amélie elää omassa haavemaailmassaan eristäytyneenä muista lapsista.

Eräänä päivänä sattuu tradegia; Amandine jää Notre Damen katolta hyppäävän québeciläisen turistin alle ja kuolee välittömästi. Raphaël sulkeutuu vaimonsa kuoleman jälkeen enemmän itseensä ja alkaa rakentaa tämän tuhkille pienoismausoleumia. Amélie päättää elää haaveissa siihen asti, kun on tarpeeksi iso muuttamaan pois kotoa.

Viisi vuotta kotoa muuttamisen jälkeen 22-vuotias Amélie on tarjoilijana Les Deux Moulins -kahvilassa Montmartressa, Pariisissa. Kahvilassa työskentelevät myös ontuva omistaja Suzanne, tarjoilija Gina ja tupakkatiskillä työskentelevä luulosairas Georgette. Vakioasiakkaita ovat epäonninen kirjailija Hipolito sekä Ginan mustasukkainen ex-rakastaja Joseph, joka istuu kahvilassa päivät pitkät ja tarkkailee Ginaa. Amélie hoitaa lentoemäntä Philomènen kissaa aina, kun tämä on matkoilla. Amélien naapurissa asuu lasimies, jonka luut murtuvat sairauden takia kuin lasi. Viikonloppuisin Amélie matkustaa junalla tapaamaan isäänsä. Améliella on ollut pari suhdetta, mutta ne eivät ole olleet hänelle mieluisia. Sen sijaan hänellä on pieniä nautintoja; käden työntäminen syvälle viljasäkkiin, crème brûléen kuoren rikkominen lusikalla ja leipien heittely kanaaliin. Aika ei ole muuttanut mitään; Amélie pakenee todellisuutta yhä haavemaailmaansa.

Amélien elämä alkaa muuttua 30. elokuuta 1997. Televisiossa kerrotaan Prinsessa Dianan kuolemasta. Kuullessaan siitä Amélie tiputtaa parfyymipullonsa korkin, joka vierii kylpyhuoneen lattiaa pitkin ja osuu lattianrajassa olevaan laattaan kopauttaen sen pois paikaltaan. Amélie löytää tiilen takaa seinän sisästä, pienen, metallisen laatikon, jonka joku poika on piilottanut hänen asuntoonsa vuosikymmeniä sitten. Hän päättää etsiä pojan ja palauttaa tälle aarteensa. Samalla hän tekee päätöksen; jos laatikon omistaja liikuttuu saadessaan muistonsa takaisin, Amélie alkaa puuttua muiden elämään.

Amélie alkaa etsiä laatikon omistajaa talon entisten asukkaiden antamien tietojen perusteella. Miestä ei löydy, mutta sitten Amélie saa apua lasimieheltä, Raymond Dufayelilta. Hänen avullaan Amélie löytää laatikon omistajan. Hän laittaa laatikon puhelinkoppiin ja sitten soittaa siihen johdattaen miehen sisälle. Dominique Bretodeau liikuttuu kyyneliin avatessaan laatikon ja nähdessään kaikki lapsuusmuistonsa.

Amélie alkaa levittää iloa ympärilleen tekemällä pieniä asioita. Hän saattaa sokean miehen metroasemalle kuvaillen samalla tarkasti ympärillä näkyviä tapahtumia. Hän taivuttelee isäänsä seuraamaan unelmaansa matkustella maailmalla varastamalla isän puutarhasta puutarhatontun. Hän antaa tontun lentoemäntä Philomènelle, joka lähettää isälle kuvia siitä eri puolilta maailmaa. Hän saattaa työtoverinsa Georgetten ja Ginan ex-rakastajan Josephin yhteen. Hän lähettää naapurillensa Madeleine Wallacelle vanhoista kirjeistä askarrellun kirjeen vakuuttaen Madeleinen siitä, että tämän mies rakasti tätä ennen kuolemaansa. Amélien lähellä pitää vihanneskauppaa kauppias Collignon, joka haukkuu työntekijäänsä Lucienia vähä-älyiseksi. Amélie suuttuu Collignonille ja kostaa tekemällä kepposia tämän asunnossa. Lucien saa lisää itseluottamusta Collignonin epäillessä omaa järkeään.

Naapurin herra Dufayel on maalannut saman maalauksen uudestaan 20 vuoden ajan, koska hän ei ole aivan saanut vangittua kuvan henkilön, lasista juovan tytön, sulkeutunutta katsetta. Herra Dufayel alkaa keskustella Amélien kanssa maalauksesta. Sanattomasti tyttö alkaa edustaa keskusteluissa Amélieta ja hänen yksinäistä elämäänsä. Eräänä päivänä mieheltä nimeltä Nino Quincampoix putoaa valokuva-albumi, jonka Amélie ottaa talteen. Nino on samanlaisesti haaveissa elävä kuin Amélie. Hänen valokuva-albuminsa on täynnä metroasemien passikuva-automaattien roskakoreista kerättyjä, revittyjä tai rypistettyjä valokuvia, joiden kohteet ovat heittäneet ne kuvan epäonnistuttua pois. Amélie huomaa metroaseman seinällä ilmoituksia, joita Nino on jättänyt albumista. Amélie on liian ujo tapaamaan Ninoa kasvokkain, joten hän alkaa leikkiä kissa-hiiri-leikkiä tämän kanssa ja lopulta palauttaa albumin kuitenkaan tapaamatta Ninoa. Kun Amélie saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta Ninon tapaamiseen, hän menettää toivonsa ymmärtäessään tilanteen väärin nähdessään, kun Nino menee ulos puhumaan Ginan kanssa. Tarvitaan Raymond Dufayelin oivaltavaa ystävyyttä, jotta Amélie rohkaistuisi kohtaamaan Ninon. Elokuvan lopussa Amélie ja Nino ajelevat onnellisena skootterilla ympäri Pariisia.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

[muokkaa] Rooliluettelo

[muokkaa] Soundtrack

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Am%C3%A9lie
Henkilökohtaiset työkalut