Alexius Meinong

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alexius Meinong

Alexius Meinong (17. heinäkuuta 1853 Lemberg (L'viv), Itävalta27. marraskuuta 1920 Graz, Itävalta) oli itävaltalainen filosofi, joka on ollut kehittämässä kokeellista psykologiaa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meinong syntyi Lembergissä, Itävallassa, nykyisessä L'vivissä Ukrainassa. Hän opiskeli Wienissä kymnaasissa ja myöhemmin Wienin yliopistossa, jossa hän luki historiaa ja filosofiaa Franz Brentanon oppilaana. Meinong toimi filosofian professorina Grazin yliopistossa, jossa hän perusti Grazin psykologisen instituutin vuonna 1894 sekä kokeellisen psykologian Grazin koulukunnan.

Meinong toimi hahmopsykologian (gestalt-psykologian) perustajan Christian von Ehrenfelsin sekä Alois Höfler ja Anton Oelzelt-Newin töiden ohjaajana.

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meinong sai paljon vaikutteita brittiläisestä empirismistä. Hän kirjoitti kaksi teosta David Humesta. Ensimmäinen käsitteli tämän abstrahoinnin teoriaa, toinen tämän relaatioteoriaa.

Meinong tunnetaan kuitenkin parhaiten olioteoriastaan (Über Gegenstandstheorie, 1904), joka oli seurausta hänen intentionaalisuutta koskevista ajatuksistaan. Teoria perustui havaintoon siitä, että on mahdollista ajatella jotakin oliota, vaikkei sitä ole olemassa. Koska tällaisiin olioihin voidaan viitata, niillä täytyy olla jonkinlainen olemassaolo. Paikkaa, jossa tällaiset asiat olisivat olemassa, on joskus kutsuttu ”Meinongin viidakoksi”.

Meinongia on usein pidetty eksentrikkona, jonka ajattelu sai monien, kuten Gilbert Rylen, mielestä täystyrmäyksen Bertrand Russellin kuuluisan esseen ”Viittaamisesta” (”On Denoting”) myötä. Russell itse arvosti monia Meinongin töitä. Meinongilaiset, kuten Terence Parsons, Roderick Chisholm ja Karel Lambert, ovat jatkaneet Meinongin ajatusten kehittämistä tai puolustamista.

Kielifilosofiassa Meinong katsoi, että olemassaolo on vain olioiden ominaisuus, aivan kuten väri tai massa.

Olemisen modaliteetit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meinong erotti kolmenlaisia olemisen muotoja:

  • Eksistenssi (Existenz, verbi: existieren), tai aktuaalinen todellisuus (Wirklichkeit), joka merkitsee olion materiaalista olemassaoloa
  • Subsistenssi (Bestand, verbi: bestehen)
  • Annettuna-oleminen (Gegebenheit, kuten saksan ilmaisussa es gibt, "on [olemassa]", "on annettua")

Tietyt oliot (kuten vuoret, linnut, jne.) voivat olla olemassa, toiset oliot (kuten matemaattiset oliot: luvut, teoreemat, jne.) taas eivät voi periaatteessa koskaan olla olemassa, ne pelkästään subsistoivat. Kolmannen luokan oliot (kuten mahdottomat oliot: nelikulmainen ympyrä, puinen rauta jne.) eivät voi edes subsistoida. Annettuna-oleminen on minimaalinen olemisen muoto: kaikki oliot ovat vähintään "annettuja", eikä tällä muodolla ole vastakohtaa.

Oliot (objektit) ja subjektin aktit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meinong erotti neljää luokkaa olevia "olioita":

  • Objekti (Objekt), voivat olla todellisia (kuten nuotit melodiassa) tai ideaalisia (kuten eron, identiteetin yms. käsitteet)
  • Objektiivi (Objectiv), esimerkiksi olevaa (Sein) tai ei-olevaa (Nichtsein), näin-olemista (Sosein) ja kanssa-olemista (Mitsein) koskevat väitteet; rinnakkaisia eksistentiaalisille, kategorisille ja hypoteettisille arvostelmille
  • Dignitatiivi, esimerkiksi tosi, hyvä, kaunis, jne.
  • Desideratiivi, esimerkiksi velvollisuudet, päämäärät, jne.

Näitä neljää olioluokkaa vastaa neljä psykologisten aktien luokkaa:

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Über philosophische Wissenschaft und ihre Propädeutik (1885)
  • Psychologisch-ethische Untersuchungen zur Werttheorie (1894)
  • Untersuchung zur Gegenstandstheorie und Psychologie (toim.) (1904)
  • Über Annahmen (2. painos, 1910)
  • Über Möglichkeit und Wahrscheinlichkeit (1915)
  • Über emotionale Präsentation (1917)
  • Philosophische Propädeutik. Erster Theil: Logik (yhdessä A. Höflerin kanssa) (1890)

Artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Hume Studien I. Zur Geschichte und Kritik des modernen Nominalismus", julkaisussa Sitzungsbereiche der phil.-hist. Classe der kais. Akademie der Wissenschaften, 78:185–260. (1877)
  • "Hume Studien II. Zur Relationstheorie", julkaisussa Sitzungsbereiche der phil.-hist. Classe der kais. Akademie der Wissenschaften, 101:573–752. (1882)
  • "Zur psychologie der Komplexionen und Relationen", julkaisussa Zeitschrift für Psychologie und Physiologie der Sinnesorgane, II:245–265. (1891)
  • "Über Gegenstände höherer Ordnung und deren Verhältniss zur inneren Wahrnehmung", julkaisussa Zeitschrift für Psychologie und Physiologie der Sinnesorgane, 21, ss. 187–272. (1899)

Postuumisti julkaistuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kindinger, R. (toim.): Philosophenbriefe (1965)
  • Haller, R., Kindinger, R. ja Chisholm, R. (toim.): Gesamtausgabe, 7 osaa (1968–78)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Alexius Meinong