Agni (ohjus)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Agni V -ohjus sotilasparaatissa. Niiden kantama on hieman yli 5 000 kilometriä.

Agni on Intian kehittämien strategisten ydinohjusten tuoteperhe. Niiden kantomatka on noin 700–6 000 kilometriä. Agni-ryhmään kuuluu pääosin ballistisia kiinteäpolttoaineisia ohjuksia. Nimi Agnī tarkoittaa sanskritissa tulta, joka polttaa syntiset. Se on myös tulen jumala.

Agni I:n kantomatka on 700 km ja se on tarkoitettu pelotteeksi Pakistania vastaan. Agni II kantomatka oli 2 000 km, Agni III:lla matka kasvoi 3 500 kilometriin, jotta se oli selkeästi suunnattu Kiinaa vastaan. Kolmivaiheinen Agni IV 5 500 kantomatkalla kattaa koko Kiinan Pekingiin asti.[1]

2010-luvulla kehitetyt Agni V ja Agni VI ovat jo selvästi mannertenvälisiä ohjuksia.[2][3]

Agni TD[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agni-ohjuksen kehittely aloitettiin vuonna 1979. Agnin ensimmäinen versio on viralliselta nimeltään Agni Technical Demonstrator eli Agni TD. Ensimmäinen vaihe käytti kiinteää ja toinen nestemäistä polttoainetta.[4]

Agnin ensimmäinen rakettivaihe perustui SLV-3-kantoraketin ensimmäiseen vaiheeseen, joka puolestaan pohjautui Yhdysvaltojen Scout-kantorakettiin. Toinen vaihe käytti nestemäistä polttoainetta kuten Prithvi-ohjus. Agni TD:tä testattiin kolme kertaa, 1989, 1992 ja 1994.[4]

Agni I[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1997 ohjelma käynnistettiin uudelleen, mahdollisesti Kiinan ohjuskokeiden takia. Ohjusten nimiä muutettiin niin että vanhasta ykkösestä tuli TD ja vanhasta kakkosesta Agni-I.[4]

Agni-I oli 15 metriä pitkä 12 tonnia painava yksivaiheinen keskipitkän matkan ohjus, joka käytti kiinteää polttoainetta.[5]

Agni II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agni-II -tyypin ohjus tasavallanpäivän paraatissa New Delhiissä vuonna 2004

Agni-ohjuksen kehittelyn tuloksena syntyi kokonaan kiinteäpolttoaineinen Agni-II, jonka kantomatka on noin 2 000 km 1 000 kg:n kärjellä ja 3500 km pienennetyllä kuormalla. Se lukeutuu keskipitkän matkan ohjuksiin IRBM:iin. Sen kantosäde ulottuu koko Pakistaniin ja osiin Kiinasta. Agni II:n tarkkuuden (CEP) on raportoitu olevan jopa 40 metriä. Siinä on INS/HGPS laitteisto ja kaksitaajuustutka.[6]

Agni III[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agni III

Ensimmäinen Agni III-ohjuksen koelaukaisu epäonnistui vuonna 2006. Huhtikuussa 2007 testi onnistui. Ohjus kantaa 4000 km eli käytännössä koko Kiinaan, muun muassa Pekingiin ja Shanghaihin.[7]

Agni III voi kuljettaa 1,5 tonnin hyötykuorman. Kaksivaiheinen ohjus käyttää kiinteää polttoainetta.[8]

Maaliskuussa 2008 Intian tiedemiehet ilmoittivat kehittäneensä ja patentoineensa uuden lämpökilven päällysteen, joka suojaa lämpökilpeä höyrystymällä suurissa nopeuksissa. Tämä mahdollistaa ohjusten kantomatkojen kasvattamisen 40%.[9]

Agni IV[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 Agni IV lensi testissä 3000 km, pitemmän matkan kuin yksikään aikaisempi koelaukaisu. Testissä kuormaa oli 800 kg, mutta ohjus on suunniteltu 1000 kilon hyötykuormalle.[10]

20 tonnia painavaa Agni IV:ää voidaan rautatien lisäksi kuljettaa myös maantiellä, joten liikutettavuus paranee. Siinä on erityisesti kehitetty ominaisuuksia joilla vältetään vihollisen ohjustorjuntajärjestelmät. Siihen kehitetään monien tastelukärkien järjestelmää, jolloin yksi laukaisu voi suuntautua useisiin kohteisiin.[11]

Agni-V[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agni II:n, III:n ja V:n kantamat

Agni IV:n testilaukaisu marraskuussa 2011 onnistui hyvin. Seuraavana päivänä Intian puolustusvoimat ilmoitti olevansa valmis testaamaan Agni V:ttä helmikuuhun mennessä.[12]

Agni-V:tä testattiin menestyksellä huhtikuussa 2012. Tämä Agni III:sta paranneltu ohjus kantaa noin 5000-6000 km. Ohjus on näin ollen sama kuin Agni III, mutta yksi rakettivaihe lisätty. Ydinkärjen paino on noin 1000 kg. Ohjus on 17,5 m pitkä, 2 m paksu.[13][14] Intia määritteli sen olevan mannertenvälinen ohjus ICBM.[2]

Agni VI[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2013 ilmoitettiin että Agni VI ohjuksen kehitystyö on aloitettu.[15] Sen oletetaan lentävän selvästi edeltäjiään pidemmälle, noin 8000 km päähän.[3]

Agnin taistelukärjet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 Intialla uskottiin olevan 80–100 ydinkärkeä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Capacity and Capability of Indian Missiles Pitts Report. Viitattu 18.2.2013.
  2. a b Agni-V launch: India demonstrates ICBM capability; China reacts cautiously, says India not rival Times of India. Viitattu 18.2.2013.
  3. a b c India Could Target China With Multi-Warhead Missile NTI. Viitattu 17.2.2013.
  4. a b c Agni Technical Demonstrator Missile Threat. Viitattu 17.2.2013.
  5. Agni I Bharat Rakshak. Viitattu 17.2.2013.
  6. Agni-2 Missile Threat. Viitattu 17.2.2013.
  7. Intia testasi keskimatkan ohjusta 12.4.2007. MTV3. Viitattu 17.2.2013.
  8. Agni-III test-fired successfully 21.9.2012. The Hindu. Viitattu 17.2.2013.
  9. Indigenous technology to increase range of Indian missiles by a third news 14.5.2008. Information Company Private Ltd.
  10. Agni-IV test-flight a ‘stupendous success' 15.11.2011. The Hindu. Viitattu 18.2.2013.
  11. Eyeing China, India to enter ICBM club in 3 months 2011. Times of India. Viitattu 18.2.2013.
  12. Agni-V to be tested by February 16.11.2011. The Hindu. Viitattu 17.2.2013.
  13. DRDO plans to test 10 missiles this year The Times of India 27.1.2011. Viitattu 21.4.2012.
  14. Preparations apace for Agni V launch The Hindu 23.7.2011. Viitattu 21.4.2012.
  15. India to Develop New Nuclear Missile – Agni VI 6.2.2013. India Times. Viitattu 17.2.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Agni-ohjukset.