Scout-rakettiperhe
Scout on yhdysvaltalainen pienten kiinteäpolttoaineisten kantorakettien perhe. Nämä raketit on suunniteltu laukaisemaan pieniä satelliitteja maata kiertämään. Raketit koostuivat yksinomaan kiinteäpolttoaineisista rakettivaiheista. Scout pystyi viemään 68 kg painavan satelliitin matalalle kiertoradalle[1].
NASAN tutkimuskeskus Hamptonissa, Virginian osavaltiossa hallinnoi Scout-ohjelmaa 1959–1991, jonka jälkeen se siirrettiin NASA:n Goddardin avaruuskeskuksen alaiseksi hankkeeksi.[2] Scout-raketteja käytettiin vuoteen 1994 asti.[3]
Scout pohjautui eri yhtiöitten tekemiin ohjuksiin. Scout-raketin ensimmäinen vaihe Algol on Polaris-ydinohjuksen johdannainen. Toinen vaihe Castor on MGM-29 Sergeant-ohjuksen muunnos. Kolmas ja neljäs vaihe Antares ja Altair ovat Vanguard-kantoraketin joistain rakettivaiheista kehitettyjä.[1]
Intian ensimmäinen kantoraketti SLV-3 ja ydinohjus Agni-II perustuvat osin Scoutin tekniikkaan.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Scout Encyclopedia of Science. David Darlington.
- ↑ Scout Factsheet Nasa Langley. Arkistoitu 10.11.2016. Viitattu 1.3.2013.
- ↑ Space Rocket Launch Sites Around the World Space Today. Viitattu 1.3.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Scout (kantoraketti) Wikimedia Commonsissa
