Adrienne Lecouvreur
Adrienne Lecouvreur, syntyään Adrienne Couvreur, (5. huhtikuuta 1692 Damery, Épernay – 20. maaliskuuta 1730 Pariisi)lähde? oli ranskalainen näyttelijä ja 1700-luvun merkittävimpiä alallaan.
Lecouvreur aloitti teatteriuransa jo 13-vuotiaana. Kymmenen vuotta hän oli kiertävien teatteriseurueiden jäsenenä, kunnes hänet 1717 kiinnitettiin Comédie françaiseen. Tässä teatterissa hän esitti lähinnä Corneillen ja Racinen murhenäytelmien sankarittaria ja teki sen niin menestyksellisesti, että pääsi ylhäisimpiin piireihin. Elämänsä kymmenen viimeistä vuotta hän oli kreivi Morits Saksilaisen rakastajatar, ja tätä rakkaussuhdetta Èugene Scribe ja Ernest Legouvé ovat kuvanneet draamassaan Adrienne Lecouvreur, jota esitettiin Suomen Kansallisteatterissa 1910-luvulla. Sanotaan, että madame de Bouillon, joka niinikään rakasti kreiviä, myrkytti Lecouvreurin mustasukkaisuudesta.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Adrienne Lecouvreur syntyi vaatekäsityöläisen ja pesijättären tyttäreksi. Perhe muutti Pariisiin Comédie-Françaisen lähistölle Adriennen ollessa kymmenvuotias. Hänen teatteriuransa alkoi Lillestä, ja jatkui Pariisissa vuonna 1717 Jean Racinen draamassa Mithridate. Saman vuoden kesäkuussa Lecouvreur näytteli Comédie-Françaisessa ja saavutti huomattavan yleisönsuosion. Menestys aiheutti kateutta Comédie-Françaisen muissa näyttelijättärissä.lähde?
Lecouvreur ystävystyi Voltairen kanssa. Hänellä oli lukemattomia rakkaussuhteita, muun muassa Saksin kreivi Moritzin kanssa. Suhde johti kilpailutilanteeseen Bouillonin herttuattaren kanssa. Lecouvreurin yllättävä kuolema, jonka on sanottu johtuneen myrkytyksestä, on yhdistetty tähän kolmiodraamaan. Teorian mukaan murhaajatar on Bouillonin herttuatar. Kirkko piti näyttelijän työtä ylipäätään paheellisena ja kieltäytyi antamasta Lecouvreurille kristillisiä hautajaisia. Näyttelijätär haudattiin ilman papin läsnäoloa Seinen rantatörmälle nykyisen Champ de Marsin kohdalle. Tästä Voltaire sai aiheen oodinsa La mort de Mademoiselle Lecouvreur loppusäkeeseen: "Dieux! pourquoi mon pays n'est-il plus la patrie / Et de la gloire et des talents?" ("Taivas! Miksi maani ei ole enää kotimaa / sen enempää maineen kuin lahjakkuudenkaan?")lähde?
Lecouvreur näytteli muun muassa Crébillonin Électressa, Pierre Corneillen näytelmissä Titus ja Berenike, Le Cid ja Polyeucte sekä Voltairen Œdipessa. Hänen meriitteihinsä kuuluu myös näytteleminen viisitoistavuotiaan Ludvig XV:n hovissa 5. syyskuuta 1725, jolloin hän teki syvän vaikutuksen tämän puolisoon Maria Leszczyńskaan.
Lecouvreur näytelmien ja elokuvien aiheena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Adrienne Lecouvreurin tarina on ollut useiden näyttämöteosten aiheena. Eugène Scribe on kirjoittanut näytelmän Adrienne Lecouvreur vuonna 1848. Francesco Cilean oopperan Adriana Lecouvreur kantaesitys oli Milanossa marraskuussa 1902. Walter Wilhelm Goetze on kirjoittanut operetin Adrienne, jonka ensiesitys oli Hampurissa huhtikuussa 1926. Adrienne Lecouvreur -nimisiä elokuvia on tehty kolme (vuosina 1913, 1938 ja 1955), ensimmäisen filmatisoinnin nimiosassa oli Sarah Bernhardt.
Suomenkielisen teatterin Adrienne Lecouvreur -tulkitsijoita on ollut muun muassa Ida Aalberg.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lecouvreur, Adrienne, Tietosanakirja osa 5, palsta 711, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913
- ↑ Kohtaus Eugène Scriben näytelmästä "Adrienne Lecouvreur" Kansallisteatterissa, Kuvakokoelmat.fi
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Le Couvreur, Adrienne: Lettres d'Adrienne Le Couvreur, Plon, 1992
- Germain, Pierre: Adrienne Le Couvreur : tragédienne, Fernand Lanore, Pariisi, 1983
- Clemént, Catharin, Adrienne Lecouvreur, ou Le Cœur transporté, Éditions J'ai Lu, 1997
- Marciano-Jacob, Christiane: Adrienne Lecouvreur, l'excommunication et la gloire, Éditions Coprur, 2003
- Richtman, Jack: Adrienne Lecouvreur. The Actress and the Age. A Biography. Prentice Hall, Englewood Cliffs NY 1971, ISBN 0-13-008698-3.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
