Adrastos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Adrastos (muinaiskreikaksi Ἄδραστος) oli kreikkalaisessa mytologiassa Argoksen kuningas. Hänen isänsä oli Talaos ja hänen äitinsä lähteestä riippuen joko Lysimakhe, Lysianassa tai Eurynome.

Adrastos oli yksi kolmesta Argoksen kuninkaasta yhdessä Ifiksen ja Amfiaraoksen kanssa. Hänen puolisonsa oli Amfitheaa tai Demonassa, ja heidän lapsiaan olivat Argea, Deipyle, Aigiale, Aigialeus ja Kyanippos.

Argoksen mahtiperheiden kiistelyn aikana Amfiaraos surmasi Talauksen, jolloin Adrastos pakeni Sikyoniin kuningas Polyboksen luokse. Polyboksen kuoltua lapsettomana Adrastos seurasi häntä Sikyonin kuninkaana, ja hänen kerrottiin perustaneen valtakaudellaan Nemean kisat Ofelteen muistoksi.

Seitsemän Thebaa vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin Adrastos kuitenkin sopi riitansa Amfiaraoksen kanssa ja antoi tälle sisarensa Erifylen vaimoksi. Adrastos palasi hallitsemaan osaansa Argoksesta. Siellä hän kohtasi eräänä päivänä Tydeuksen ja Polyneikeen – molemmat karkotettuina kotimaistaan – taistelemassa keskenään ja kiirehtiessään erottamaan riitelijät, hän huomasi toisen kilvessä olevan villikarjun ja toisen leijonan kuvan. Adrastos oli aiemmin saanut oraakkelilta viestin, jonka mukaan toinen hänen tyttäristään naisi villikarjun ja toinen leijonan, joten hän antoi samoin tein tyttärensä näille vaimoiksi ja lupasi palauttaa heidät takaisin valtaan omissa valtakunnissaan. Tästä alkoi Theban sotaretken suunnittelu vaikka Amfiaraos ennustikin kaikkien osallistujen kohtaavan loppunsa Adrastosta lukuun ottamatta.

Sotaretkelle Eteoklesta vastaan osallistui Adrastoksen lisäksi kuusi muuta sankaria: Polyneikes, Tydeus, Amfiaraos, Kapaneus, Hippomedon ja Parthenopaios. Retki kuitenkin päättyi Amfiaraoksen ennustamalla tavalla katkeraan tuhoon, ja ainoastaan Adrastos onnistui pakenemaan nopean hevosensa Arionin avulla.

Theban kuningas Kreon kielsi hautaamasta kaatuneita vihollisia. Antigone kuitenkin hautasi veljensä Polyneikeen, ja rangaistukseksi hänet surmattiin. Adrastos pyysi apua Ateenan kuninkaalta Theseukselta, joka lopulta suostui järjestämään äänestyksen asiasta äitinsä Aithran pyynnöstä. Äänestys oikeutti hyökkäyksen aloittamisen, ja ateenalaiset valtasivatkin kaupungin. Hyökkääjät poistuivat hakemansa ruumiit mukanaan, ja Adrastos poltti toveriensa ruumiit roviolla asiaan kuuluvin juhlallisuuksin.

Kymmenen vuotta myöhemmin kaatuneiden pojat, epigonit, valtasivat Theban. Ainoastaan Adrastoksen poika Aigialeus sai surmansa. Tämän kerrottiin johtuvan siitä, että edellisellä sotaretkellä ainoastaan hänen isänsä oli selvinnyt elossa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hyginus, Fabulae lxxi (engl. käännös).