Aithra

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Demofon vapauttaa isoäitinsä Aithran. Ruukku 470–460 eaa.

Aithra (muinaiskreikaksi Αἴθρα, "kirkas sininen taivas") oli kreikkalaisessa mytologiassa useamman eri naispuolisen hahmon nimi.

Aithra, Theseuksen äiti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aithra oli Pittheuksen, Troizenin kuninkaan, tytär ja Theseuksen äiti.

Aigeus, Ateenan kuningas tapasi Aithran vieraillessaan Troizenissa, ja ihastuneena makasi tämän kanssa; toisen version mukaan hän kahlasi meren läpi Sfairian saarelle ja tuli raskaaksi Poseidonille. Aithran tultua raskaaksi Aigeus päätti palata Ateenaan, mutta kätki sandaalinsa, kilpensä ja miekkansa kivenjärkäleen alle ennen lähtöään samalla neuvoen Aithraa käskemään heidän poikaansa tuomaan ne jälleen hänelle vartuttuaan aikuiseksi. Aithra teki ohjeen mukaan, ja Theseuksesta kasvoi suuri sankari.

Myöhemmin Theseus sieppasi Helenan, ja antoi tämän Aithran huostaan huolehdittavaksi. Helenan veljet, dioskuurit, puolestaan pelastivat siskonsa ja sieppasivat vuorostaan Aithran kostoksi. Hän meni Helenan mukana Troijaan, ja pysyi siellä kunnes hänen pojanpoikansa Akamas löysi hänet kaupungin kukistuttua.[1]

Aithra, okeanidi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aithra oli myös okeanidin, yhden Okeanoksen ja Tethyksen kolmesta tuhannesta tyttärestä, nimi. Häntä kutsuttiin joskus Atlaksen puolisoksi ja Hyaan, hyadien[2] ja välillä myös plejadien äidiksi[3]; joskin yleensä plejadien kerrotaan olevan Atlaksen ja Pleionen tyttäriä.

Aithra, Hyperionin puoliso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyginus nimeää Aithran Hyperionin puolison nimeksi, joskin hänet useimmiten tunnetaan nimellä Theia. Heillä oli lapset Helios, Eos ja Selene[4].

Aithra, Falanthoksen puoliso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spartalainen Falanthos, Tarentumia valloittaessaan, sai Delfoin oraakkelilta ilmoituksen, että hän voittaisi alueen itsellensä kun hän tuntisi sateen kirkkaalta taivaalta. Vaikka hän taistelikin voitokkaasti, hän ei onnistunut valloittamaan kaupunkia ja ajatteli jumalien asettaneen hänelle mahdottoman vaatimuksen. Epätoivoissaan hän istahti alas, ja hänen vaimonsa Aithra alkoi poimiä täitä hänen hiuksistaan pitäen tämän päätä reisiensä välissä. Suruissaan miehensä vastoinkäymisestä tämä alkoi kyynelehtiä, jolloin Falanthos, tuntiessaan kyynelten vierivän olkapäilleen, tajusi oraakkelin ilmoituksen tarkoituksen; oraakkeli olikin tarkoittanut hänen vaimoaan (Aithra) eikä pilvetöntä taivasta ('aithra'). Samana yönä hän voitti Tarentumin kaupungin itselleen.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Plutarkhos: Vitae, Theseus ('Theseuksen elämä') (engl. käännös)
  2. Ovidius: Fasti v.159–182 (engl. käännös)
  3. Hyginus: Astronomica ii.21 (engl. käännös)
  4. Hyginus: Fabulae, esipuhe (engl. käännös)
  5. Pausanias, Periegesis tes Hellados ('Kreikan kuvaus') 10.10.6–8 (engl. käännös)