1,4-butaanidioli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
1,4-butaanidioli

1,4-butanediol.svg 14bd3d.png

Tunnisteet
Muut nimet 1,4-butyleeniglykoli
1,4-dihydroksibutaani
1,4-tetrametyleeniglykoli
Tetrametyleeni-1,4-dioli
CAS-numero 110-63-4
Ominaisuudet
Molekyylikaava C4H10O2
Moolimassa 90,12 g/mol
Ulkomuoto Kiinteää (< 20°C)
Nestettä (> 20°C)
Sulamispiste 20 °C (293 K)
Kiehumispiste 228 °C (501 K)
Tiheys 1,02 g/cm3
Liukoisuus veteen Sekoittuu

1,4-butaanidioli lyhennettynä BDO on orgaaninen yhdiste (alkoholi, dioli), joka muodostuu butaanista, jonka molempiin päihin on liittynyt alkoholiryhmä (OH). 1,4-butaanidioli on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan kiinteää, mutta huoneenlämmössä (20 °C) se sulaa värittömäksi jähmeäksi nesteeksi. Sen kemiallinen kaava on C4H10O2 ja rakennekaava on HO(CH2)4OH. 1,4-butaanidiolista käytetään myös nimityksiä 1,4-butyleeniglykoli, 1,4-dihydroksibutaani, 1,4-tetrametyleeniglykoli ja tetrametyleeni-1,4-dioli. 1,4-butaanidioli on eräs butaanidiolien isomeerisistä muodoista, joita ovat muun muassa 1,2-butaanidioli, 1,3-butaanidioli ja 2,3-butaanidioli.

1,4-butaanidiolin moolimassa on 90,12 g/mol, sulamispiste 20 °C, kiehumispiste 228 °C, suhteellinen tiheys 1,02 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), leimahduspiste 121 °C (o.c.), itsesyttymislämpötila 350 °C sekä CAS-numero 110-63-4. 1,4-butaanidioli sekoittuu veteen.

1,4-butaanidiolia käytetään liuottimena ja siitä käytetään ainakin seuraavia kaupallisia nimiä: Dabco DBO, Diol 14B, Polycure D, Sucol B, Agrisynth B1D.

Ympäristö- ja terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytaikainen altistus voi vaikuttaa keskushermostoon, johtaen narkoosiin. Työministeriön päätöksen 1044/91 mukaan 1,4-butaanidiolista katsotaan olevan vaaraa perimälle, sikiölle ja lisääntymiselle. BDO:ta on käytetty lisäravinteena ja päihteenä, koska se muuttuu elimistössä gammahydroksivoihappoksi.[1]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1,4-butaanidiolia valmistetaan pääasiallisesti 1,4-butyynidiolin katalyyttisellä vedytyksellä. Muita synteenivaihtoehtoja ovat allyylialkoholin hydroformylaatio ja etikkahapon ja butadieenin välisen reaktiotuotteen, 1,4-diasetoksibutaanin, pelkistäminen ja sitä seuraava hydrolyysi. Tärkeimpiä 1,4-butaanidiolin käyttökohteita ovat tetrahydrofuraanin ja butyrolaktonin sekä eräiden polyestereiden ja polyuretaanien valmistus. Sitä voidaan käyttää myös liuottimena ja tekstiiliteollisuudessa.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lisäravinne vaarantaa kehonrakentajien hengen Duodecim 26.01.2001.
  2. Eugene V. Hort & Paul Taylor :Acetylene-Derived Chemicals, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 14.04.2013
  3. Heinz Gräfje, Wolfgang Körnig, Hans-Martin Weitz, Wolfgang Reiß, Guido Steffan, Herbert Diehl, Horst Bosche, Kurt Schneider & Heinz Kieczka: Butanediols, Butenediol, and Butynediol, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 14.04.2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.