1,3-butaanidioli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
1,3-butaanidioli

1,3-Butanediol.png

Tunnisteet
Muut nimet 1,3-butyleeniglykoli
1,3-dihydroksibutaani
Metyylitrimetyleeniglykoli
CAS-numero 107-88-0
Ominaisuudet
Molekyylikaava C4H10O2
Moolimassa 90,12 g/mol
Ulkomuoto Väritön, viskoosinen neste
Sulamispiste –°C (–K)
Kiehumispiste 207,5 °C (481 K)
Tiheys 1,00 g/cm3
Liukoisuus veteen Hyvä

1,3-butaanidioli on orgaaninen yhdiste (alkoholi, dioli), jonka runko muodostuu butaanista, johon on liittyneenä hiiliin numero 1 ja 3 alkoholiryhmä (OH). 1,3-butaanidioli on huoneenlämmössä (20 °C) väritöntä, viskoottista, hygroskooppista nestettä. Sen kemiallinen kaava on C4H10O2 ja rakennekaava on CH3CHOHCH2CH2OH. 1,3-butaanidiolista käytetään myös nimityksiä 1,3-butyleeniglykoli, 1,3-dihydroksibutaani ja metyylitrimetyleeniglykoli. 1,3-butaanidioli on eräs butaanidiolien isomeerisistä muodoista, joita ovat muun muassa 1,2-butaanidioli, 1,4-butaanidioli ja 2,3-butaanidioli.

1,3-butaanidiolin moolimassa on 90,12 g/mol, kiehumispiste 207,5 °C, suhteellinen tiheys 1,00 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), leimahduspiste 121 °C, itsesyttymislämpötila 394 °C sekä CAS-numero 107-88-0. 1,3-butaanidioli liukenee hyvin veteen.

Ympäristö- ja terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytaikainen altistus ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä.

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1,3-butaanidiolia valmistetaan pelkistämällä 3-hydroksibutanaalia nikkeliakatalyytin avulla. Yhdistettä voidaan käyttää eräiden erityiskäyttöön tarkoittettujen polyeetterihartsien valmistukseen. Lisäksi siitä saadaan 1,3-butadieeniä, joskin tämä käyttö on pääosin korvattu muilla valmistusmenetelmillä.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heinz Gräfje, Wolfgang Körnig, Hans-Martin Weitz, Wolfgang Reiß, Guido Steffan, Herbert Diehl, Horst Bosche, Kurt Schneider & Heinz Kieczka: Butanediols, Butenediol, and Butynediol, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 14.04.2013
  2. Klaus Weissermel,Hans-Jürgen Arpe: Industrial organic chemistry, s. 108. Wiley-VCH, 2003. ISBN 978-3-527-30578-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.04.2013). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.