Édouard Louis
| Édouard Louis | |
|---|---|
 Édouard Louis vuonna 2019. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. lokakuuta 1992 Hallencourt |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Édouard Louis (ent. Eddy Bellegueule) (s. 30. lokakuuta 1992[1] Hallencourt) on ranskalainen kirjailija.
Louis julkaisi esikoisromaaninsa En finir avec Eddy Bellegueule (suom. Ei enää Eddy) 21-vuotiaana. Omaelämäkerrallinen romaani kertoo Louis'n lapsuudesta ja nuoruudesta köyhässä työläisperheessä. Sen teemoihin kuuluvat väkivalta, köyhyys ja homofobia. Teosta myytiin Ranskassa julkaisuvuonnaan yli 300 000 kappaletta, ja se herätti paljon keskustelua julkisuudessa.[2] Myös Louis'n myöhempi tuotanto perustuu tämän omiin kokemuksiin. Hänen toinen teoksensa Histoire de la violence (suom. Väkivallan historia) pohtii väkivallan rakenteita ja kertoo raiskauksesta ja murhanyrityksestä, joiden uhriksi Louis joutui joulukuussa 2012. Kolmas romaani Qui a tué mon père käsittelee Louis'n isän elämää ottaen samalla kantaa ranskalaiseen politiikkaan.[3] Neljäs romaani Combats et métamorphoses d'une femme kertoo Louis'n äidistä.[4]
Louis on opiskellut sosiologiaa École normale supérieuressa Pariisissa. Sosiologinen näkökulma ja etenkin Pierre Bourdieun ajatukset näkyvät Louis'n kirjoituksissa.[4] Romaaniensa lisäksi Louis tunnetaan poliittisesti kantaaottavista mielipidekirjoituksistaan ja esseistään.[2]
Louis'n teoksia on käännetty kymmenille kielille, ja niitä on esitetty myös näytelmäsovituksina teattereissa.[2]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- En finir avec Eddy Bellegueule. Éditions du Seuil, 2014. ISBN 9782021117707.
- Histoire de la violence. Éditions du Seuil, 2016. ISBN 9782021177787.
- Qui a tué mon père. Éditions du Seuil, 2018. ISBN 9782021399431.
- Combats et métamorphoses d'une femme. Éditions du Seuil, 2021. ISBN 9782021312546.
- Changer : méthode. Éditions du Seuil, 2021. ISBN 9782021483048.
- Monique S’evade. Le prix de la liberté. Éditions du Seuil, 2024. ISBN 9782021483468. [1]
Esseekokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Édouard Louis, toim., Pierre Bergougnioux, Annie Ernaux, Didier Eribon, Frédéric Lordon, Arlette Farge, Geoffroy de Lagasnerie ja Frédéric Lebaron. Pierre Bourdieu. L'insoumission en héritage. Presses universitaires de France, 2013. ISBN 978-2-13-073208-2.
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ei enää Eddy. (En finir avec Eddy Bellegueule.) Suomentanut Lotta Toivanen. Tammi, 2019. ISBN 9789520408053.
- Väkivallan historia. (Histoire de la violence.) Suomentanut Lotta Toivanen. Tammi, 2020. ISBN 9789520410650.
- Kuka tappoi isäni. (Qui a tué mon père.) Suomentanut Lotta Toivanen. Tammi, 2022. ISBN 9789520436315.
- Naisen taistelut ja muodonmuutokset (Combats et métamorphoses d'une femme.) Suomentanut Lotta Toivanen. Tammi, 2022. ISBN 9789520436322.
- Muutos: metodi (Changer : méthode.) Suomentanut Lotta Toivanen. Tammi, 2023. ISBN 9789520446345.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Notice de personne Bibliothéque nationale de France. Viitattu 9.5.2021.
- ↑ a b c Pajtim Statovci: Menestyskirjailija Édouard Louis kertoi köyhyydestä ja seksuaalisesta väkivallasta, mutta aluksi häntä ei haluttu uskoa: ”Länsimainen köyhyys on niin suuri häpeä, että siitä ei puhuta” Helsingin Sanomat. 29.9.2019. Viitattu 9.5.2021.
- ↑ Claire Devarrieux: Edouard Louis : «Ma vie d’écrivain est une vie de honte» Libération. Viitattu 9.5.2021. (ranskaksi)
- ↑ a b Édouard Louis, le livre de sa mère France Culture. Viitattu 9.5.2021. (ranskaksi)
| ||||||||||||||||||||||
