Ero sivun ”Fenantrokinoni” versioiden välillä
Ak: Uusi sivu: {{Orgaaninen yhdiste | nimi = Fenantrokinoni | iupac = Fenantreeni-9,10-dioni | kuva = 9,10-Phenanthrenequinone-2D-skeletal.svg | cas = 84-11-7 | kaava = C<sub>14</sub>H<sub>8</sub>O<sub>2</sub> | massa = 208,204 | tiheys = 1,405<ref name ="alen">{{Kirjaviite | Tekijä=Alén, Raimo | Nimeke=Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet | Sivu=312 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija= Consalen Consulting | Vuosi=2009 | ISBN = 9... |
(ei mitään eroa)
|
Versio 27. lokakuuta 2023 kello 14.37
| Fenantrokinoni | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Fenantreeni-9,10-dioni |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C1=CC=C2C(=C1)C3=CC=CC=C3C(=O)C2=O |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C14H8O2 |
| Moolimassa | 208,204 g/mol |
| Sulamispiste | 206–207 °C[1] |
| Kiehumispiste | 360 °C[1] |
| Tiheys | 1,405[2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Fenantrokinoni (C14H8O2) eli fenantreenikinoni on aromaattisiin kinoneihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden yhdisteiden, esimerkiksi väriaineiden, valmistukseen.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
Huoneenlämpötilassa fenantrokinoni on punaoranssia kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee muun muassa etanoliin, dietyylieetteriin, etikkahappoon ja bentseeniin. Emästen vaikutuksesta fenantrokinoni toisiintuu 9-hydroksifluoreeni-9-karboksyylihapoksi.[1][2][3][4][5]
Fenantrokinonia valmistetaan hapettamalla fenantreenia happamissa oloissa kromitrioksidilla, kromaateilla, hapella tai tert-butyylihydroperoksidilla.[2][5]
Fenantrokinonia käytetään atsovärien ja muiden väriaineiden, lääkeaineiden ja maatalouskemikaalien, esimerkiksi fungisidien ja kasvein kasvua säätelevien yhdisteiden, valmistukseen.[2][5]
Lähteet
- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1241. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c d Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 312. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ Roland Schmidt, Karl Griesbaum, Arno Behr, Dieter Biedenkapp, Heinz-Werner Voges, Dorothea Garbe, Christian Paetz, Gerd Collin, Dieter Mayer & Hartmut Höke: "Hydrocarbons", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014.
- ↑ Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 807. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3-11-011451-5. (englanniksi)
- ↑ a b c Heinz-Gerhard Franck, Jürgen W. Stadelhofer: Industrial Aromatic Chemistry, s. 363. Springer, 2012. ISBN 978-3-642-73432-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.10.2023). (englanniksi)