Saksofoni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saksofoni on metallirunkoinen puhallinsoitin. Adolphe Sax, alun perin belgialainen keksijä, rakensi ensimmäiset saksofoninsa vuoden 1841 ja 1846 välillä Pariisissa, ja patentoi saksofonin vuonna 1846. Keksinnössään Sax yhdisti yksilehtisen puupuhaltimen, kuten klarinetin, äänenmuodostuksen oboen kartiomaiseen putkirakenteeseen ja läppäjärjestelmään. Tämä tuotti aivan uudenlaisen soinnin. Vaikka saksofonin runko on metallista, se luetaan puupuhaltimiin äänen tuottamistavan vuoksi.[1]

Saksofonit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksofonia on valmistettu ainakin 16 eri tyyppiä, joiden viritys ja sävelkorkeus vaihtelevat koon mukaan. Vaikka joidenkin viritykset ovat lähellä toisiaan, niiden sointivärit eroavat kuten ihmisen äänialat. Yleisimmät ovat:

Erilaisia saksofoneja: sopraano, altto, tenori ja baritoni.
  • sopraanosaksofoni (B♭-vire)
  • alttosaksofoni (E♭-vire)
  • tenorisaksofoni (B♭-vire)
  • baritonisaksofoni (E♭-vire)

Muita käytössä olevia saksofoneja ovat mm. sopraninosaksofoni (E♭-vire), bassosaksofoni (B♭-vire) ja kontrabassosaksofoni (E♭-vire).

Bassosaksofonin soittaja.

Perinteisten saksofonien lisäksi saksalainen soitinrakentaja Benedikt Eppelsheim rakentaa saksofoneja, joiden nimet ovat soprillo ja tubax. Soprillo on B♭-vireinen piccolosaksofoni. Tubaxista on kaksi versiota, E♭-kontrabassosaksofoni ja B♭-subkontrabassosaksofoni. Ero normaaleihin saksofoneihin on kapeampi poraus, jolloin saadaan helpommin hallittavissa oleva soitin, joka kuluttaa vähemmän ilmaa. Kun normaalia kontrabassosaksofonia soitetaan bassosaksofonin suukappaleella, E♭-tubaxia soitetaan baritonisaksofonin suukappaleella ja B♭-tubaxia soitetaan joko baritoni- tai bassosaksofonin suukappaleella.

Soprillon ääniala on pienestä B♭:stä kolmiviivaiseen E♭:ään ja se soi pientä septimiä kirjoitettua korkeammalta. E♭-tubaxin ääniala on sama kuin kontrabassosaksofonin ja B♭-tubax on oktaavia matalampi soitin kuin bassosaksofoni. B♭-tubax kilpailee äänialassa kontrafagotin kanssa, jonka ääniala ulottuu subkontra B♭:hen, tubaxin yltäessä soivaan subkontra A♭:aan tai "a-läpällä" venytetyissä malleissa subkontra G:hen.

C-vireinen tenorisaksofoni oli yleinen 1920-luvulla. Nykyään uusiseelantilainen Aquilasax teettää c-tenorisaksofoneja Kiinassa. C-vireisiä sopraanosaksofoneja valmistettiin myös 1920-luvulla. Aquilasax aloitti syksyllä 2009 uusien c-sopraanosaksofonien valmistuksen.

Saksofonille kirjoittaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikille saksofoneille kirjoitetaan G-avaimelle joko E♭:lle tai B♭:lle transponoituna. Sama kirjoitettu ääni soitetaan kaikilla saksofoneilla samalla sormituksella. Sopraanosaksofonille kirjoitettu yksiviivainen C soi suurta sekuntia alempaa, alttosaksofonille kirjoitettu yksiviivainen C soi suurta sekstiä alempaa, tenorisaksofonille suurta noonia alempaa jne.

Saksofonien normaaleiden rekistereiden äänialat

Saksofoni yhtyeissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksofonisti Candy Dulfer esiintymässä Imatra Big Band -festivaaleilla 2012

Saksofonia käytetään useissa sinfoniaorkesterille sävelletyissä teoksissa. Saksofonisektio kuuluu puhallinorkesterien ja big bandien vakiokokoonpanoon. Puhallinorkestereiden kokoonpano käsittää yleensä kaksi alttoa (tai sopraanon ja alton), tenorin ja baritonin. Big bandeihin kuuluu kaksi alttoa, kaksi tenoria ja baritoni.

Yleisin pelkästään saksofoneista koostuva kokoonpano on saksofonikvartetti (sopraano, altto, tenori ja baritoni). Kokoonpanolle on sävelletty mittava määrä repertoaaria.

Erityisesti korkeaäänisempiä saksofoneja kuten tenori- ja sopraanosaksofonia on suosittu myös rock-henkisemmässä musiikissa.

Taidemusiikkia saksofonille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solistina

Orkesterissa

Muussa

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta saksofoni.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saksofoni&oldid=22452117”