Kastemato
| Kastemato | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nivelmadot Annelida |
| Luokka: | Clitellata |
| Alaluokka: | Harvasukasmadot Oligochaeta |
| Lahko: | Crassiclitellata |
| Alalahko: | Lumbricina |
| Heimo: | Lierot Lumbricidae |
| Suku: | Lumbricus |
| Laji: | terrestris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lumbricus terrestris |
|
| Katso myös | |
Kastemato eli kasteliero (Lumbricus terrestris) tarkoittaa yleisimmin suurinta Suomessa esiintyvää lajia lierojen heimon (Lumbricidae) 14 lajista. Sanalla saatetaan viitata myös muihin saman heimon lajeihin. Kasteliero on väriltään punertava ja suurehko: kastemato voi kasvaa 30 senttiä pitkäksi.
Kastemadot elävät yleensä mullan alla, mutta tulevat sateella maan pinnalle.
Ne ovat kaksineuvoisia, eli jokaisella kastemadolla on pienestä pitäen sekä uroksen että naaraan sukupuolielimet. Tilanne muuttuu kuitenkin parittelun jälkeen, ja naaraan osaa toimittanut menettää naaraspuoliset sukupuolielimensä ja muuttuu pelkäksi urokseksi.
Kastematoja voi löytää kesähelteillä yli puolen metrin syvästä savimaasta. Talvisin ne todennäköisesti kaivautuvat routarajan alapuolelle.
Jostain syystä kastematoja ei esiinny kaikkialla, vaikka maatyyppi olisi silminnähden samanlaista savipitoista maata. Oletetaan, että maan happamuusarvot vaikuttaisivat. Kastemadot ovat tärkeä osa maaperän hajottajaeläimistöä. Ne hajottavat kuollutta kasviainesta mullaksi.
Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyypillisesti aikuinen kastemato kasvaa 20–25 cm pitkäksi ja 1 cm leveäksi tai jopa n. 50 cm pitkäksi. Kastemadon perusmuoto on liereä. Se on jakautunut useisiin segmentteihin. Kukin segmentti on erillinen nesteen täyttämä osasto, joka ympäröi koko ruumiin pituista ruoansulatuskanavaa (suolistoa). Sukukypsillä lieroilla on ominaispiirteenä kokonaispituudesta noin kolmannekseen päästä oleva rengas, klitellum, jonka yläpuolella sijaitsevat sen lisääntymiselimet. Limaa erittävistä soluista tihkuu nestettä, joka suojelee kastemadon pintaa. Kaikissa lieron segmenteissä, paitsi suun ja peräaukon segmenteissä, on hyvin pieniä hiusmaisia sukasia; mato käyttää niitä siten, että ne ankkuroivat osia ruumiista maahan kastemadon liikkuessa[2].
Liikkuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kastemadot liikkuvat maan alla lihaskouristuksista tulevien aaltojen avulla, jotka lyhentävät ja pidentävät kastemadon vartaloa. Lyhentynyt osa lieron vartaloa on ankkuroitunut ympäröivään maaperään pienien kynsimäisien harjasten avulla, jotka ovat sijoittuneet jakautuneihin osiin pitkin lieron vartaloa. Jokaisessa kastemadon segmentissä, paitsi ensimmäisessä, viimeisessä ja klitellumissa, on epidermiaalisiin kuoppiin uponneita S-muotoisia renkaita muodostavia harjaksia. Koko prosessia avustaa öljyinen ja liukas lima. Madot voivat tehdä kurinaääniä maan alla, kun niitä on häiritty.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Visa Nuutinen, Pedro Cardoso: Kasteliero – Lumbricus terrestris Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Links.jstor.org
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Kasteliero (Lumbricus terrestris)
- ITIS: Lumbricus terrestris (englanniksi)
- UniProt, Taxonomy: Lumbricus terrestris (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Lumbricus terrestris (englanniksi)