Zardoz
| Zardoz | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | John Boorman |
| Käsikirjoittaja | John Boorman |
| Tuottaja | John Boorman |
| Säveltäjä | David Munrow |
| Kuvaaja | Geoffrey Unsworth |
| Leikkaaja | John Merritt |
| Pääosat |
Sean Connery Charlotte Rampling Sara Kestelman |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö | Twentieth Century Fox Film Corporation |
| Levittäjä | 20th Century Studios |
| Ensi-ilta | 1974 |
| Kesto | 105 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Zardoz on John Boormanin ohjaama post-apokalyptinen tieteiselokuva vuodelta 1974. Sen pääosassa on Sean Connery. Elokuva tehtiin noin miljoonan dollarin budjetilla.
20th Century Fox ei pitänyt elokuvan sekavuudesta, minkä vuoksi siihen lisättiin harhaanjohtava johdanto. Elokuva ei menestynyt kovin hyvin, mutta nykyisin se on saanut kulttimainetta.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2293 sota tai muu ympäristötuho on lähes autioittanut maapallon. Pieni 300-vuotiaaksi elänyt eliittijoukko on pelastautunut autiomaan ulkopuolelle ja muodostanut sinne sähkömagneettisen kentän rajaaman onnelansa, Vortexin. Nämä ”kuolemattomat” eivät silti ole onnellisia, vaan ovat alkaneet kaivata kuolemaa ja seksuaalisuutta, joka on menettänyt merkityksensä lisääntymistarpeen kadottua. Vortexin ulkopuolella elävät villit ovat säilyttäneet kykynsä lisääntymiseen, mutta heidän johtajinaan on kivistä Zardoz-jumalaa palvelevia tyranneja, jotka haluavat tuhota myös Vortexin. Heistä etevin, Zed (Connery), onnistuu tunkeutumaan Vortexiin, missä häntä ensin tutkitaan erikoisissa laitteissa, kunnes yhteisön johtavat tiedenaiset (Sara Kestelman ja Charlotte Rampling) alkavat kiinnostua Zedin persoonasta ja kyvyistä. Tämän myötä Vortex-yhteisön asukkaat jakaantuvat kahteen toisiaan vastaan kapinoivaan leiriin.[1]
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva sai vaihtelevia kritiikkejä ja jopa fasismisyytöksiä maailmankuvastaan[1].
Olli Alho kirjoitti elokuvasta Helsingin Sanomiin tuoreeltaan koko sivun mittaisen esseen. Hän näki Boormanin esittävän tässäkin elokuvassa Syvän joen (1972) kaltaisen, mutta sitä älyllisemmin muotoillún ajatuksen: ihmisen ja hänen kulttuurinsa ei tule pyrkiä luonnon voittamiseen, vaan mielekkään elämän toteuttamiseen luonnon sallimissa rajoissa.[2] Saman lehden Paula Talaskivi piti erityisesti 2001: Avaruusseikkailun kuvaajana tunnetuksi tulleen Geoffrey Unsworthin visuaalisesta näkemyksestä, jota voi ihailla vaikkei ymmärtäisi tai allekirjoittaisi kaikkia ohjaaja Boormanin filosofisia viittauksia[1].
Video-oppaassa vuodelta 1994 Ilkka Jauhiainen kutsuu elokuvaa laahaavaksi ja näennäisfilosofiseksi fantasiaksi ja antaa sille kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[3] VideoHound’s Golden Movie Retriever pitää Zardozia visuaalisesti kiinnostavana mutta teeskentelevänä.[4] DVD-oppaan Pekka Suorsa kirjoittaa tämän brittiläisen scifi-kulttiteoksen toimivan visuaalisesti, mutta ei Sean Conneryn kuvausaikaisten muistelmien tavoin ihan tiedä mistä oikein on kysymys, ehkäpä sivilisaatiomme tulevaisuuden satirisoinnista. Hän antaa elokuvalle neljä tähteä viidestä ja DVD-julkaisulle runsaine ekstroineen täydet viisi.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Talaskivi, Paula: "Varokaa, luonto kostaa", sanoo Boormanin Zardoz. Helsingin Sanomat, 26.10.1974, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Alho, Olli: Ihminen ei voita luontoa. Zardoz on elokuva kaukaisesta tulevaisuudesta ja kuolemattomuuden ongelmasta. Helsingin Sanomat, 27.10.1974, s. 25. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
- ↑ Zardoz[vanhentunut linkki], VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 15.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
- ↑ Suorsa, Pekka: Zardoz DVD-opas, Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Viitattu 2.6.2022.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Waarala, Hannu: ”Zardoz – elokuva sielun tarpeettomuudesta”, Filmihullu 4/2009.