Syvä joki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Syvä joki
Deliverance
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja John Boorman
Tuottaja John Boorman
Pääosat Jon Voight
Burt Reynolds
Ned Beatty
Ronny Cox
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Warner Bros.
Ensi-ilta 1972
Kesto 105 min
Alkuperäiskieli Englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Syvä joki (Deliverance) on vuonna 1972 ensi-iltansa saanut John Boormanin ohjaama draama- ja jännityselokuva. Elokuvan pääosissa ovat Jon Voight, Burt Reynolds, Ronny Cox ja Ned Beatty, jolle rooli elokuvassa oli uransa ensimmäinen. Syvä joki oli myös Reynoldsin läpimurtoelokuva.

Elokuva perustuu kirjailija James Dickeyn samannimiseen kirjaan, joka ilmestyi 1970. Dickeyllä on elokuvassa pieni rooli sheriffinä. Elokuva oli ehdolla kolmeen Oscar-palkintoon, muun muassa parhaana elokuvana.

Elokuvassa ei käytetty sijaisnäyttelijöitä, vaan näyttelijät tekivät vaikeimmatkin kohtaukset itse.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Neljä atlantalaismiestä lähtee viikonlopuksi melomaan syrjäiselle fiktiiviselle Cahulawasseejoelle. Joen alajuoksulle on rakenteilla pato, ja mahtavat kanjonimaisemat ovat hukkumassa kuluvan vuoden aikana veden alle. On siis aivan viimeinen hetki käydä katsomassa niitä ja samalla metsästämässä ja kalastamassa. Kaksi retkeilijöistä ottaa mukaansa voimakkaan käsijousen, joka soveltuu myös kalastukseen.

Kaksi paikallista miestä suostuu korvausta vastaan viemään autot patotyömaan luona olevaan kylään, jonne melontamatkan on määrä päättyä. Kanootit ja varusteet laitetaan kuntoon, ja Drew, jolla on kitara mukanaan, keksii soittaa lyhyen kilpasoiton paikallisen banjoa soittavan, hiukan yksinkertaiselta vaikuttavan pojan kanssa, joka kuitenkin soittaa mainiosti.

Matka muuttuu pian julmaksi selviytymistaisteluksi. Ed ja Bobby rantautuvat maihin kaksin, sillä Lewis ja Drew ovat jääneet jälkeen ja tulevat perässä. Metsässä he näkevät liikettä, ja sieltä saapuu niin sanottuja ”vuorten miehiä” eli eristyksissä eläviä hillbillyjä. Ed yrittää ensitöikseen keskustella heidän kanssaan, mutta hänet sidotaan puuhun kiinni. Puuhun kiinni sidottuna hän joutuu katsomaan vierestä, kun Bobby raiskataan. Tämän jälkeen Ediä odottaa sama käsittely, mutta Lewis ja Drew saapuvat oikeaan aikaan paikalle ja tappavat Bobbyn raiskaajan. Ruumis haudataan metsikköön, mutta toinen väijyjä pääsee pakoon.

Tästä alkaa selviytymistaistelu vaativissa olosuhteissa. Drew kuolee kalliolta ammutusta luodista, ja Lewis loukkaa jalkansa. Ed kiipeää kalliolle ja onnistuu vaikeuksien jälkeen surmaamaan väijyjän. Retkeilijät kokivat ankaran henkisen kriisin kätkiessään surmattujen jäännökset, ja kovin vähissä hengin he olivat lopulta pois päästessään.

Perillä jo loppuaan odottavassa kylässä tulikin vaikeuksia. Apulaissheriffi, jonka lanko oli toinen ahdistelijoista, epäili pelastuneiden kertomusta. Sheriffi ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, koska muusta ei ollut todisteita kuin, mitä miehet olivat kertoneet. Etsittyjä ei löytynyt, ja muutamien kuukausien päästä hautapaikat olivat jo kymmenien metrien syvyydessä patoaltaan pohjalla.

Kirjailija James Dickey, jonka romaaniin elokuva perustuu, esitti paikallista sheriffi J. T. Bullardia. Hänen viimeinen repliikkinsä on vaisulla äänellä lausuttu yksinkertainen toivomus: ”Saisinpa saattaa tämän kaupungin rauhassa hautaansa.”

Paljon myöhemmin tapahtumien jälkeen Ed Gentry herää keskellä yötä painajaisiin, joissa jonkun matkalla surmansa saaneen käsi kohoaa syvästä vedestä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Jon Voight  … Ed Gentry  
 Burt Reynolds  … Lewis Medlock  
 Ned Beatty  … Bobby Trippe  
 Ronny Cox  … Drew Ballinger  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syvän joen jokikohtauksia kuvattiin Tallulah-joen rotkossa Claytonissa, Georgiassa ja Chattooga-joella Georgian ja Etelä-Carolinan rajalla. Kohtauksia kuvattiin myös Etelä-Carolinan Salemissa ja Pohjois-Carolinan Sylvassa. Hautausmaa-kohtaus kuvattiin Mount Carmelin Baptisti-kirkon hautausmaalla, joka on nyt 100 m Jocassee-tekojärven pinnan alla Etelä-Carolinassa.[1]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The New York Times valitsi elokuvan Syvä joki yhdeksi 1 000 parhaasta elokuvasta. Brittiläinen televisiokanava Channel 4 taas teki luettelon sadasta parhaasta elokuvasta. Syvä joki oli sijalla 45.

Suomessa elokuva oli vuoden 1972 viidenneksi katsotuin elokuva lähes 290 tuhannella katsojallaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Simon, Anna. "Cable network to detail history of Lake Jocassee", The Greenville News, 2009-02-20. Luettu 2009-02-25. 
  2. Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1972, Elokuvauutiset 2008, viitattu 16.9.2015.