Zacharias Lithovius
Zacharias Gabriel Lithovius (17. helmikuuta 1672 Oulu – 17. syyskuuta 1743 Oulu) oli suomalainen runoilija ja pappi. Hän oli varhainen suomeksi kirjoittanut runoilija, joka tunnetaan parhaiten valitusrunosta ”Kaarle XII:n kuolemasta”.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zacharias Lithovius syntyi oululaiseen porvarisperheeseen 1672. Hänen vanhempansa olivat porvari Gabriel Gabrielsson Limingius ja Margareta Limingius (o.s. Uhlbrandt). Poika sai käydä koulua ja valmistui ylioppilaaksi Turussa 1692. Hän kirjautui heti Turun akatemiaan ja suoritti maisterin tutkinnon vuonna 1700.
Lithovius sai Nevanlinnan kirkkoherran viran 1702 ja meni silloisen tavan mukaan naimisiin edeltäjänsä lesken Maria Hinnelin kanssa. He joutuivat kuitenkin heti seuraavana vuonna pakenemaan isonvihan taisteluja Porvooseen. Sieltä Lithovius vaimoineen siirtyi Tukholmaan, jossa he elivät köyhyydessä.
Vihdoin vuonna 1713 Lithovius pääsi Oulun kirkkoherraksi, joskin varsinaisen viranhoidon hän aloitti vasta 1721. Siinä välissä hän toimi vuosina 1719 ja 1720 valtiopäivämiehenä pappissäädyssä.
Aseman vakiinnuttua Lithovius ryhtyi kirjoittamaan runoja suomeksi. Hänen tiettävästi ensimmäinen suomenkielinen runonsa on vuoden 1715 kuninkaallisia häitä varten laadittu ”Suomalaisten onnen-toivotus”. Vuonna 1718 ilmestyi toinen runo ”Suomalaisten sucucunnan, pohjalaisten peräcunnan, valituxet vaikeimmat”, jossa ilmaistaan surua piispa Johannes Gezelius nuoremman kuoleman johdosta.
Lithoviuksen tunnetuin runo on ”Kaarle XII:n kuolemasta” (1719), joka pyrkii ilmentämään suomalaisten tuntemuksia kuningas Kaarle XII:n kuoleman johdosta. Lithovius kirjoitti myös runon ”Sangen suuret suomalaisten, Pohjan peräst pacolaisten, totisimmat toiwotuxet” (1719) Ulriika Eleonooran ja runon ”Suomalaisten suosio-sanat” (1720) Fredrik I:n kruunauksen kunniaksi. Jälkimmäisessä näkyy jo iloa lähestyvästä rauhasta. Kaikki kolme runoa oli kirjoitettu suomen lisäksi myös ruotsiksi ja latinaksi.
Lithovius jäi vanhemmalla iällään leskeksi ja meni vielä naimisiin jo toisen kerran leskeksi jääneen Susanna Cajanuksen kanssa 1727. Lithovius kuoli Oulussa syksyllä 1743.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fennica[vanhentunut linkki], Suomen kansallisbibliografia.
- Krohn, Julius 1954 [1897]: Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet. 2., muuttamaton painos. SKS:n Toimituksia 86. SKS, Helsinki.
- SKS = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
- Kotivuori, Yrjö: Zachris Lithovius. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
