ZAZ
| ZAZ | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1923 |
| Kotipaikka |
 Zaporižžja, Ukraina |
| Toimiala | autoteollisuus |
| Tuotteet | autot |
| Omistaja | UkrAVTO |
| Kotisivu |
www |
ZAZ (ukrainaksi Запорізький автомобілебудівельний завод Zaporizkyi avtomobilebudivelnyi zavod, Zaporožets) on ukrainalainen autotehdas Zaporižžjassa, jonka omia malleja ovat vuodesta 1987 valmistettu viistoperäinen Tavria ja siitä johdettu porrasperäinen Slavuta-malli.
Tehtaan perustamisvuodeksi on luettu 1863, jolloin mennoniitta Abraham Koop perusti työpajan valmistamaan viljanpuimureita ja tuulimyllyjen metalliosia Schönwiesen siirtokunnassa Hortytsjan saarella. Tämän pohjalta perustettiin 1908 yritys, josta tuli Melitopolin moottoritehdas (MeMZ). Koopin tehdas kansallistettiin 1923 ja se sai nimen "Komunar". Ensimmäinen neuvostoliittolainen leikkuupuimuri valmistettiin tehtaalla. Tehdas muutettiin 1950-luvulla autotehtaaksi ja se liitettiin 1975 AvtoZAZ-kokonaisuuteen.
ZAZ-tehdas, aiemmin Komunar-autotehdas (автомобілебудівний завод Комунар), alkoi valmistaa pikkuautoja vuonna 1959, ja sen ensimmäinen malli oli Fiat 600:n näköinen, alun perin Moskvitš-tehtaalla suunniteltu Moskvitš 444, joka sai nimen ZAZ 965, Suomessa Jalta. Seuraava malli oli NSU Prinziä ulkoisesti muistuttavalla korilla varustettu 966, jota Konela Oy ei ottanut myyntiin edellisestä mallista saatujen huonojen kokemusten vuoksi. Erityisesti moottori tuotti ongelmia; ilmajäähdytys toimi siten, että jäähdytyspuhallin ei puhaltanut, vaan imi kuuman ilman pois koneen ympäriltä, mikä ei osoittautunut luotettavaksi ratkaisuksi. Moottori, jonka kestoiäksi oli laskettu n. 150 000 km, käytännössä harvoin kesti edes viittäkymmentätuhatta. Molemmat mallit olivat takamoottorisia ja ilmajäähdytteisiä. Jaltaa valmistettiin, kunnes Tavria tuotiin markkinoille.
Miljoonas ZAZ-henkilöauto, mallimerkinnältään ZAZ-968A ja ulkonäöltään samanlainen kuin ZAZ-968, valmistui vuonna 1976. ZAZ-968 ja ZAZ-968A muistuttivat ulkoisesti länsisaksalaista NSU Prinziä.[1]
ZAZ on juuri ostanut FSO:n haltuunsa, jolla se saa helpon pääsyn EU:n markkinoille. Samalla se on tullut ostaneeksi kilpailijansa, sillä FSO on yksi myydyimmistä merkeistä Ukrainassa.
Takamoottorisen Jaltan seuraaja oli ZAZ Tavria. Se oli tekniikaltaan Samaran kaltainen etuvetoinen monikäyttöauto, mutta kooltaan huomattavasti pienempi. Vuonna 1988 markkinoille tulleen Tavrian moottori oli Samaran 1,1-litrainen. Vieläkin pienempi neuvostoliittolainen pikkuauto oli 2-sylinterisellä moottorilla varustettu Oka. Zazin tuotteita ei ole tuotu Suomeen.
Nykyisin ZAZ:n tuottamat Daewoo Lanos, Lada Samara, Opel Astra ja muutamat Dacia ja Mercedes-Benz -mallit ovat suositumpia kuin ZAZin omat mallit.
Suomessa Jalta-nimisenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
ZAZ:in (Jaltan) maahantuojana Suomessa toimi muitakin neuvostoliittolaisia autoja edustanut Oy Konela Ab ja se oli hankintahinnaltaan edullisin automerkki Moskvitshin sekä itäsaksalaisen Trabantin ohella. Ensimmäiset Jalta-autot tuotiin Suomeen vuonna 1965 ja merkkiä myytiinkin parin vuoden ajan melko hyvin. Vuonna 1965 se maksoi 4 290 markkaa (vuoden 2005 rahassa 6 456 euroa), kun esimerkiksi Volkswagen Kuplan perusmalli maksoi 5 990 markkaa (9 015 €). [2] Jaltan edullinen hankintahinta antoi anteeksi auton melko karkean viimeistelyn, mutta rakenteeltaan pulmallinen moottori kesti ilman korjauksia pahimmillaan vain noin 20 000 kilometrin ajon.[3]
Vuosimallien 1962–1969 Jalta muistuttaa etuosaltaan suuresti Fiat 600-autoa, sitä vastoin takaosa ja V4-moottori ovat omaa suunnittelua. Autolehden 1965 koeajon mukaan Jaltassa on paljon huonosti suunniteltuja yksityiskohtia. Esimerkiksi jarrut ovat heikkotehoiset ja auto on meluisa. Kuljettajan istuinta on vaikea siirtää pituussuunnassa kiskojen tiukkuuden vuoksi. Istuimet ovat melko kovat ohuen pehmusteen vuoksi. Huonot häikäisysuojat eivät suojaa auringolta ollenkaan.[4]
Bensiinillä toimiva lämmityslaite aiheutti monen Jaltan tulipalon ja tuhoutumisen[5]. Ajossa vaihteet ulisevat, varsinkin ylin vaihde nelonen[4]. Vaihteista ykkönen on synkronoimaton, muut vaihteet on synkronoitu.
Nelisylinterisen 887 cm³ ilmajäähdytteisen V-moottorin suurin teho on 20 kW /4000 r/min (27 hv) ja suurin vääntömomentti 52 Nm /2400-2600 r/min (5,3 kpm). Kuumalla säällä moottori saattaa kuumeta liikaa jäähdytyksen ollessa tehoton[5].
Tekniikan Maailma 13/1965 mittasi Jaltan kiihtyvyydeksi 0-50 km/t 10,6 sekuntia ja 0-80 km/t 30,2 sekuntia. Huippunopeus on lehden mukaan 104,2 km/t, valmistajan mukaan 100 km/t. Suorituskyky on heikko. Koeajoselostuksensa yhteenvedossa TM:n testiryhmä totesi: ”Jaltaa voitaisiin luonnehtia hyväksi yritykseksi rakentaa jokamiehen käyttöauto. Todellisuudessa asia kuitenkin lienee niin, että nykyinen Jalta on taakse jäänyt yritys. Sen kehitystyö on vaatinut niin paljon aikaa, että meidän markkinoillemme ehtiessään auto on jo vanhentunut.”[4]
Jaltan myynti alkoi vauhdikkaasti, mutta merkin kysyntä hiipui 1960-luvun loppua kohti ja uudempaa mallia (ZAZ 968) tuotiin vain 64 kappaletta.[1] Vuoden 1969 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli 973 Jalta-merkkistä autoa. Erikseen tilastoiduista merkeistä Jalta oli brittiläisen Sunbeamin ohella ainoa, jota ei ollut rekisteröity minään muuna kuin henkilöautona.[6] Jaltan tuonti Suomeen päättyi vuonna 1970.[1] Vuoden 1999 lopussa Suomessa oli rekisterissä vain kolme ZAZ-autoa, kaikki 1960-luvulta.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Markku Mäkipirtti: Neuvostoliittolaiset autot, s. 100. Tampere: Apali Oy, 2009. ISBN 978-952-5026-85-6.
- ↑ Onni Pohjanen ja Arvo I. Walli: Uusi autokirja (20. painos), s. 520–527. Porvoo: WSOY, 1965.
- ↑ Kimmo Levä (toim.): Auton vuosisata (Mobilia-vuosikirja 1999), s. 60. Kangasala: Mobilia Säätiö.
- ↑ a b c Tekniikan Maailma 13/1965, koeajo
- ↑ a b Mobilisti 3/2005
- ↑ Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 83. Helsinki: Kustannus Oy Alfamer, 2002.
- ↑ Kari Pynnä: Näillä ajamme: autokantatilasto 31.12.1999, osa 2. Tekniikan Maailma 12/2000, s. 152. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.
