Yukon (joki)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yukon
Yukonjoki valuma-alueineen
Yukonjoki valuma-alueineen
Alkulähde Atlinjärvi
Laskupaikka Beringinmeri
Maat Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat (Alaska)
Kanada (Yukon ja Brittiläinen Kolumbia)
Pituus 3 190 km
Virtaama 6 428 /s
Valuma-alue 854 696 km²
E. L. Pattonin silta ylittää Yukonin Fairbanksin pohjoispuolella. Sillan yli kulkee Dalton Highway
Yukon- ja Stewartjoen yhtymäkohta Kanadan Yukonissa.

Yukon on joki Pohjois-Amerikassa. Yli puolet joesta virtaa Alaskassa Yhdysvalloissa ja toinen puoli Yukonin territoriossa Kanadassa, mistä territorio on saanut nimensäkin. Pituutta joella on 3 190 kilometriä. Joen päätepiste on Yukonin suisto Beringinmeren rannalla Alaskassa.[1]

Yukon tarkoittaa suurta jokea athabaskan kielessä.

Reitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yukon on 3 190 kilometriä pitkä joki.[2] Sen latvavedet sijaitsevat Yukonin ja Brittiläisen Kolumbian raja-alueella sijaitsevissa järvissä. Labergejärvestä virtaava Teslin tyhjentää vetensä Yukoniin.[3] Yukonin eteläosista joki virtaa pohjoiseen kohti Alaskaa.[4]

Labergejärven pohjoispuolella Yukon virtaa leveässä laaksossa, missä jokitörmät eivät ole korkeita. Carmacksin pohjoispuolella neljä pientä kalliosaarta jakaa joen Five Finger Rapidsin koskeksi. Fort Selkirkissä Pellyjoesta tuleva vesi kasvattaa Yukonia huomattavasti. White River puolestaan tuo kirkkaaseen Yukoniin silttipitoista vettä joen lounaispuolen vuorisoista.[2]

Dawson Cityn kohdalla Yukonin virtaama on keskimäärin 2 095 kuutiometriä sekunnissa. Määrässä on kuitenkin selkeä ero kesäkuukausien huippuvirtauksen ja maaliskuun jään alla tapahtuvan virtauksen välillä. Dawsonin jälkeen jokilaakso kapenee ja ylätasanko kohoaa 25 kilometrin päässä joen pohjoispuolella 1 200 metriä korkeaksi vuoristoksi. Yukonjoki virtaa Alaskan rajalla 300 metriä merenpinnan yläpuolella.[2]

Alaskassa Yukonin ensimmäinen suurempi sivujoki on Porcupine, joka laskee jokeen Fort Yukonissa. Yukon virtaa Porcupinen kohdalla noin 240 kilometrin matkan tasaisessa ja leveässä laaksossa. Siellä jokivesi joutuu pujottelemaan useiden saarien ja hiekkasärkkien välistä. Laakson läntisessä päässä on kapea sola, jossa joki virtaa koskessa.[2]

Yukonin tärkein eteläinen sivujoki Alaskassa on Tanana, jonka liittymäkohdalla Yukon on enää 90 metriä merenpinnan yläpuolella. Tananajoen varrella on Yukonin valuma-alueen suurin kaupunki, Fairbanks. Yukonjoen laakso levenee jälleen Tananan virrattua siihen, vaikkakin Kokrines Hills kohoaa sen pohjoispuolella 900 metrin korkeuteen.[2]

Tananan liittymäkohdasta 280 kilometriä alajuoksun suuntaan Yukoniin virtaa sen viimeinen tärkeä sivujoki, kun Koyukuk laskee siihen. Viimeisen 160 kilometrin matkan Yukon joutuu kiemurtelemaan vuoristoisen alueen halki. Juuri ennen Beringinmerta Yukon kaartuu jyrkästi pohjoiseen ja laskee vetensä Nortoninlahteen. Joen suisto on 65 kilometriä leveä, soinen ja järvinen alue.[2]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yukonin vartta reunustaa sen yläjuoksulla vuoristotundra ja muualla boreaalinen metsä, jossa kasvaa kuusia, kontortamäntyjä, palsamipoppeleita, amerikanhaapaa ja paperikoivuja.[4]

Yukonin tärkeimpiä kalalajeja ovat pohjanharjus, härkänieriä, Stenodus nelma, made, amerikanmuikku, koiralohi, hopealohi ja kuningaslohi. Kaloja pyydystäviä eläimiä ovat muun muassa valkopäämerikotka, ruskeakarhu ja mustakarhu. Muita nisäkäseläimiä ovat kanadanmajava, piisami ja hirvi.[4]

Asutuskeskukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki virtaa seuraavien asutusten läpi: Whitehorse, Carmacks, ja Dawson City Yukonin territoriossa sekä Circle, Fort Yukon, Stevens Village, Alaska, Tanana, Ruby, Galena, Naruto, Grayling, Holy Cross, Russian Mission ja Ohogamut Alaskassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yukon virtasi useiden Amerikan alkuperäiskansojen asuinalueen läpi. Athabascankieliset tarinat Tachokaii-nimisestä sankarista kertovat sekä joen että ajan luomisesta. Monet alkuperäisasukkaat kalastivat Yukonjoessa lohia ja muuttivat kalojen vaellusajan mukaan joen varrella. Alkuperäisasukkailla oli myös laaja kauppaverkosto joen varrella.[4]

Eurooppalaiset saapuivat Yukonjoelle 1700-luvun lopulla, ja Hudson’s Bay Company perusti 1847 Yukonin ja Porcupinen risteyskohtaan Fort Yukonin ja vuotta myöhemmin Yukonin ja Pellyn risteyskohtaan Fort Selkirkin.[4] Intiaanien poltettua Fort Selkirk vuonna 1852 eurooppalaiset vetäytyivät Yukonin yläjuoksultaa kahdeksi vuosikymmeneksi.[2] Alaska Commercial Company perusti 1874 Fort Reliancen ja alkoi pian sen jälkeen käyttää joella höyrylaivoja.[4]

Yukonin valuma-alueelle alkoi 1880-luvun puolivälissä tulla malminetsijöitä ja -kaivajia. Kun Bonanza Creekiltä löydettiin kultaa 1896, alkoi Klondiken kultaryntäys. Vaikka merkittävimmät kaivaukset sijaitsivat Yukonin sivujoilla, ryntäys muutti jokivartta ja toi sinne lisää höyrylaivaliikennettä. Peräsiipiratasalukset jatkoivat liikennöintiä sen jälkeenkin, kun Dawson Cityn väkiluku oli pienentynyt kultaryntäyksen loputtua.[4] Vesiliikenteen korvasi 1950-luvulla tie- ja autoliikenne.[2]

Whitehorsesta tuli 1953 Yukonin pääkaupunki. Pian sen jälkeen alettiin rakentaa White Horsen koskeen patoa, joka valmistui 1958.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yukon River Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 10.5.2017. (englanniksi)
  • Piper, Liza & Marsh, James H.: Yukon River The Canadian Encyclopedia. 2006. Viitattu 10.5.2017. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yukon River The Canadian Encyclopedia. Viitattu 7.7.2015.
  2. a b c d e f g h Encyclopædia Britannica.
  3. Yukon Watersheds Map and Descriptions (pdf) 6/2014. Government of Yukon. Viitattu 10.5.2017. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h Piper & Marsh.