Yläonttolaskimo-oireyhtymä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yläonttolaskimo-oireyhtymä keuhkosyöpäpotilaalla.

Yläonttolaskimo-oireyhtymä on tila, jossa veren virtaus yläonttolaskimon kautta estyy. Sen kuvasi ensimmäisenä William Hunter vuonna 1757. Yläonttolaskimo-oireyhtymää on aiheuttanut esimerkiksi syfiliittinen aneurysma tai tuberkuloottinen mediastiniitti. Nykyisin arviolta 70 % potilaista sairastaa keuhkosyöpää; vuonna 1969 Salsali ja Cliffton havaitsivat 4,2 %:lla keuhkosyöpäpotilaista yläonttolaskimo-oireyhtymää. 80 % sen aiheuttaneista kasvaimista sijaitsi oikeassa keuhkossa. Myös joillakin lymfoomapotilailla on tavattu oireyhtymää; vuonna 1987 Armstrong ja Perez havaitsivat sen 1,9 %:lla 952:sta tutkitusta lymfoomapotilaasta. Oireyhtymän ennuste riippuu pääasiassa sen taustalla olevasta aiheuttajasta. Hyvänlaatuiseen yläonttolaskimo-oireyhtymään ei liity ylimääräistä kuolleisuutta, mutta pahanlaatuisena se tappaa ilman hoitoa noin kuukaudessa. Jos siihen liittyy kurkunpään tai aivojen turvotusta, on äkkikuoleman vaara todellinen.[1]

Pienisoluista keuhkosyöpää sairastavista 9–19 % saa yläonttolaskimo-oireyhtymän.[1]

Yläonttolaskimo-oireyhtymän aiheuttamiin mahdollisiin oireisiin lukeutuvat turvotus esimerkiksi kasvoissa, rintakipu sekä hengitys- ja nielemisvaikeudet.[2]

Myös henkitorven syöpä on eräs yläonttolaskimo-oireyhtymän aiheuttaja.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.