William-Adolphe Bouguereau

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta William Adolphe Bouguereau)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
William-Adolphe Bouguereau: Omakuva, maalattu vuonna 1886.

William-Adolphe Bouguereau (30. marraskuuta 1825 La Rochelle19. elokuuta 1905 La Rochelle) oli ranskalainen taidemaalari.[1] Bouguereau edusti perinteistä maalaustyyliä, ja häntä pidetään yhtenä tunnetuimmista akateemisen taiteen edustajista. Hänen aiheensa perustuivat usein antiikin mytologiaan, ja hän kuvasi mielellään pikkutarkoissa maalauksissaan alastonta naisvartaloa.

Bouguereau osoitti jo varhain taiteellista lahjakkuutta ja pääsi opiskelemaan arvostettuun École des Beaux-Artsiin. Vuonna 1850 hän voitti tavoitellun Prix de Rome -palkinnon. Omana aikanaan hän oli erittäin menestynyt ja tunnettu maalari, mutta impressionismin lyötyä läpi Bouguereaun suosio romahti.[2]

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

William-Adolphe Bouguereau syntyi kauppiasperheen pojaksi. Isä oli katolilainen ja äiti protestantti. Perheen pojat kasvatettiin katolilaisiksi ja tyttäret protestanteiksi. 12-vuotiaana Bouguereau lähetettiin setänsä kasvattipojaksi. Setä oli katolinen pappi, ja myös tulevasta taiteilijasta toivottiin pappia. Setä tutustutti veljenpojan ulkoilmaelämään ja kirjallisuuteen. Bouguereau piti tuota aikaa myöhemmin elämänsä onnellisimpana aikana.[3]

Muutaman vuoden kuluttua Bouguereau aloitti opinnot katolisessa seminaarissa, missä hän sai sekä maallista että uskonnollista pohjakoulutusta. Hän otti tuolloin ensimmäiset piirustustuntinsa. Pian isä haki pojan kotiin Bordeauxiin, sillä nyt hänestä toivottiin isänsä liikeyrityksen jatkajaa.[3]

Taiteilijaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bordeaux'ssa Bouguereau opiskeli kunnallisessa maalaus- ja piirustuskoulussa, jonne hänet oli järjestänyt paikallinen taiteilija Charles Marianneau. Isältä ei apua opintoihin tullut, joten Bouguereau rahoitti opinnot piirtämällä käsinväritettyjä mainoksia. Lisäksi hän sai setänsä kautta muotokuvatilauksi. Saatuaan tarpeeksi rahaa säästöön 20-vuotiaana hän muutti Pariisiin.[3][2] [4]

Mukanaan hyvä suosituskirje Bouguereau pääsi Pariisissa François-Édouard Picot'n oppilaaksi. Picot'n opetukseen kuului elävän mallin piirustus ja patsaiden kopioiminen. Vaikka kaikki säästöt oli käytetty Bouguereau pyrki ja pääsi École Royale des Beaux-Artsiin, jonka opetukseen kuuluivat myös anatomia, perspektiivi, taidehistoria ja kuvanveisto. Bouguereau asetti kunnianhimoiseksi tavoitteekseen saada stipendin, jolla ranskalainen opiskelija pääsee Roomaan jatkamaan opintojaan. Stipendin hän sai vuonna 1850 kolmannella yrityksellä. Roomassa hän vietti aikaansa Villa de Medicissä ja opiskeli renessanssitaiteilijoiden teoksia.[3][2]

Huipulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bouguereau solmi 1856 avioliiton Marie-Nelly Monchablonin kanssa. Perheeseen syntyi viisi lasta. Samoihin aikohin Bouguereau teki tuottoisan sopimuksen taidevälittäjä Paul Durand-Ruelin kanssa. Durand-Ruel etsi varakkaita ostajia Pariisin salongin taiteilijoille. Salongissa kävi vuosittain tuhansia näyttelyvieraita. 1860-luvulla Bouguereau oli tunnettu myös Britanniassa, ja hyvätuloisena miehenä hän osti talon Montparnasselta.[2]

1800-luvun loppupuolella Bouguereauta pidettiin aikansa johtavana taiteilijana. Hänestä tuli yhdysvaltalaisten miljonäärien suosima taiteilija, ja nämä maksoivat hänen maalauksistaan huomattavia summia. Hän pääsi kotimaassaan tekemisiin myös yläluokan kanssa. Keisari Napoleon III tilasi häneltä maalauksen, joka esittäää Napoleonin suurena hyväntekijänä. Lopputuloksena oli teos Napoleon III tutkii Tarasconissa tulvatuhoja, joka on häpeilemättömän propagandistinen.[5][3]

Politiikasta Bouguereau ei juurikaan välittänyt. Hän otti poliittisesti kantaa kahdesti, ja kummallakin kerralla hän asettui kannattamaan Ranskan yläluokan pyrkimyksiä. Hän vastusti vuoden 1848 helmikuun vallankumousta, ja vuonna 1870 hän liittyi kansalliskaartiin taistellakseen Pariisin kommuunia vastaan. Osa Bouguereaun kollegoista, kuten Gustave Courbet, kannatti kommuunia. Hän sai myös julkista tunnustusta, kun hänestä tuli Taideakatemian elinikäinen jäsen vuonna 1876, ja Kunnialegioonan komentajan arvonimen vuonna 1885. Ne ovat korkeimmat taiteilijalle myönnettävät kunnianosoitukset.[3]

Yksityiselämään mahtui myös murheita. Vaimo Marie-Nelly kuoli vuonna 1877, ja kolme heidän lapsistaan oli kuollut jo aikaisemmin. Tuolloin Bouguereau aloitti uuden suhteen yhdysvaltalaisen Elizabeth Jane Gardnerin kanssa, joka oli toiminut Bouguereaun maalausten mallina ja jolla oli myös oma ura taiteilijana. Pariskunta avioitui vasta vuonna 1896, sillä Bouguereaun äiti oli eläessään kiivaasti vastustanut poikansa uutta avioliittoa.[3]

Bouguereau toimi myös taideopettajana. Hän oli taitava ja opettamisesta kiinnostunut ja otti oppilaikseen sekä miehiä että naisia. Opettaessaan Académie Julianissa hän teki paljon työtä mahdollistaakseen naisten pääsyn taideopintoihin. Monet hänen oppilaistaan saavuttivat kaupallista menestystä ja olivat omana aikanaan arvostettuja taidemaalareita. Lisäksi hänellä oli paljon ihailijoita ja jäljittelijöitä.[3]

Laskukausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Bouguereau oli omana aikanaan suosittu ja arvostettu, hänellä oli aina paljon kiivaita vastustajia. Hänen taiteensa arvostus lähti laskuun, kun uusi taidesuuntaus, impressionismi sai suosiota taideyleisön parissa. Vuonna 1863 Bouguereau yhdessä Alexandre Cabanelin sai aikaan sen, että nuorten taiteilijoiden uudentyylisiä teoksia ei päästetty Pariisiin Salonkiin. Édouard Manet'n maalaus Aamiainen ruohikolla oli yksi estetyistä teoksista. Tätä pidetään avantgardetaiteen syntyhetkenä. Keisari Napoleon III puuttui asiaan ja osti Manet'n teoksen kokoelmiinsa.[3][6]

Bouguereau oli loppuun saakka omistautunut työlleen. Hän sanoi menevänsä joka päivä ateljeeseensa täynnä iloa. Jos hän ei jostain syystä kyennyt maalaamaan, se aiheutti hänelle suurta surua. Kun Bouguereau kuoli hänelle järjestettiin Pariisissa hienot hautajaiset ja myös syntymäkaupungissa järjestettiin muistotilaisuus. Uransa varrella Bouguereau maalasi 826 maalausta.[3][2]

Uransa viimeisinä vuosina Bouguereau sa nähdä taidemaailman kääntyvän häntä ja hänen tyylisuuntaansa vastaan. Hänen edustamaansa akateemista tyyliä pidettiin vanhentuneena. Taiteilija hankki oppilaistaan vihamiehiä sanomalla Henri Matissea piirustustaidottomaksi. Lisäksi hän antoi aseita vastustajilleen tuottamalla kiillotettuja mytologisia maalauksia ja idealisoituja alastomia naisvartaloita tehdasmaisesti tyydyttämään maksavien kansalaisten makua. Monet kriitikot olivat sitä mieltä, että jos haluavat nähdä maalauksia jotka esittävät maa- tai tehdastyöläisiä, he katsovat mielummin Jean-François Millet´n realistisia kuvia kuin Bouguereaun siloteltuja ja kiillotettuja maalauksia. Tämän johdosta Edgar Degas ryhtyi käyttämään halventavaa termiä "Bouguereute" mielestään liian siististä akateemisesta taiteesta. Vanhenevaa taiteilijaa pilkatakseen Degas ja Claude Monet sanoivat, että vuonna 2000 Bouguereauta pidetään suurimpana ranskalaisena taiteilijana. [3] [7] [8]

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Impressionistisen taiteen suosio ja impressionististen taiteilijoiden arviot Bouguereaun töistä saivat aikaan, että hänen maalauksiaan ei juurikaan nähty julkisesti. Hänen maalauksiaan pidettiin jopa sisällöttöminä ja vulgääreina. [9] [10]

Bouguereaun työt alkoivat kiinnostaa 1970-1980- lukujen vaihteessa. Ensiksi vuonna 1974 hänen töitään esiteltiin New Yorkin Cultural Centressä kuriositeettina omasta ajastaan. Sen jälkeen hänen töitään esiteltiin Montrealissa ja Pariisissa ja hänestä alkoi ilmestyä taidehistoriallisia tutkimuksia, joissa tähdennettiin, että hänellä on ollut merkitystä monien taiteilijoiden opettajana. Erityisen paljon arvostetaan hänen panostustaan naisten taidekoulutukseen. [11] [12]

Nykyään monet kriitikot pitävät Bouguereauta teknisesti erittäin taitavana taiteilijana joka tosin hukkasi omaperäisyytensä ryhtyessään tekemään kiiltokuvia mytologiasta ja ihmisvartalosta. Hänen töitään on esillä muun muassa Pietarin Eremitaasissa, Pariisissa Louvressa ja Bostonin Museum of Fine Artsissa. Hänen työnsä ovat saaneet nykyiseltä taideyleisöltä usein innostuneen vastaanoton. Lisäksi osa hänen töistään, kuten Ensisuudelma ovat levinneet suuren yleisön nähtäville julisteissa, kalentereissa ja mukeissa, tosin ilman mainintaa tekijästä. Taidehuutokaupoissa hänen töistään on maksettu suuria summia ja ostajina ovat olleet yksityishenkilöt. [13] [14] [15] [16]

Maalauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]