Wilhelm Hemprich

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Friedrich Wilhelm Hemprich (24. kesäkuuta 1796 Glatz, Preussi30. kesäkuuta 1825 Massawa, Eritrea) oli saksalainen luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija.

Hemprich opiskeli lääketiedettä sekä Breslaussa että Berliinissä. Berliinissä hän ystävystyi Christian Gottfried Ehrenbergin (1795–1876) kanssa. Hemprich luennoi vertailevasta lääketieteestä Berliinin yliopistossa, jossa myös kirjoitti teoksensa Grundiss der Naturgeschichte (1820). Vapaa-ajallaan hän tutki matelijoita ja sammakkoeläimiä eläinmuseossa Martin Lichtensteinin opastuksella.

Vuonna 1820 Hemprich ja Ehrenberg kutsuttiin Egyptiin suuntautuneen arkeologisen retkikunnan luonnontieteilijöiksi. Retken johtajana toimi preussilainen kenraali von Minutoli. Berliinin Akatemia rahoitti kaksikon matkan. Maaliskuussa 1821 he erosivat retkikunnasta ja matkasivat Niiliä ylös Nubian pääkaupunkiin Dongolaan. Seuraavat kaksi vuotta he tutkivat Dongolan seudun luontoa.

Vuonna 1823 Hemprich ja Ehrenberg purjehtivat Suezinlahden yli ja asettuivat Siinaille El Suriin, jossa he viettivät yhdeksän seuraavaa kuukautta. He muun muassa kiipesivät Siinaivuorelle. Ehrenberg oli ensimmäisiä luonnontieteilijöitä, joka tutki Punaisenmeren merieläimiä. Vuonna 1824 Hemprich ja Ehrenberg tekivät matkan Libanoniin, matkaten maitse Beirutiin.

Marraskuussa 1824 he purjehtivat Punaisenmeren rannikkoa pitkin ja tutustuivat muun muassa Jeddaan. Lopulta he päätyivät Massawaan Eritreaan tarkoituksenaan nousta Etiopian ylängölle. Hemprich kuitenkin kuoli kuumetautiin Massawassa, ja Ehrenberg hautasi hänet Toalulin saarelle. Ehrenberg matkusti takaisin Eurooppaan ja julkaisi vuonna 1828 Symbolae Physicae -nimisen yhteenvedon heidän tutkimuksistaan, molempien nimellä. Tutkimusmatkan näytekokoelma sijoitettiin Berliinin museoon, ja se käsitti 46 000 kasvinäytettä 3000:sta lajista ja 34 000 eläinnäytettä 4000:sta lajista. Kokoelmassa oli runsaasti tieteelle uusia lajeja.

Hemprich ja Ehrenberg nimesivät linnuista muun muassa vaaleakultarinnan, kääpiökertun ja punapyrstölepinkäisen.[1][2]

Hemprichin kunniaksi on nimetty ainakin nokilokki (Larus hemprichii) ja kalliotoko (Tockus hemprichii).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]