Werner Seelenbinder
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
.jpg) Werner Seelenbinderin reliefi sivusta muistolaatassa. | |||
Maa:   Saksa
| |||
| Miesten kreikkalais-roomalainen paini | |||
| Työläisolympialaiset | |||
 Kultaa |
Frankfurt am Main 1925 | ||
| Spartakiadit | |||
| Kultaa |
Moskova 1928 | ||
| EM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Pariisi 1937 | 87 kg | |
| Pronssia |
Tallinna 1938 | 87 kg | |
Werner Seelenbinder (2. elokuuta 1904 Stettin – 24. lokakuuta 1944 Brandenburg an der Havel) oli saksalainen painija ja natsien vastaisen vastarintaliikkeen jäsen.
Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Werner Seelenbinder saavutti urallaan yhteensä kuusi Saksan mestaruutta vuosina 1933–1941. Kansainvälisissä kilpailuissa hänen saavutuksiinsa kuuluvat muun muassa voitot vuoden 1925 työläisolympialaissa sekä Moskovan spartakiadeissa 1928. EM-pronssia Seelenbinder voitti vuonna 1937 Pariisissa ja 1938 Tallinnassa. Olympialaisiin hän osallistui vuonna 1936 Berliinissä sijoittuen 87 kg:n sarjassa neljänneksi.[1]
Suomessa Seelenbinder vieraili vuonna 1927, jolloin hän osallistui Helsingissä TUL:n liittojuhlien painikilpailuun ja sijoittui Jussi Juholan voittamassa 82,5 kg:n sarjassa kolmanneksi.[2]
Aktivismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marxilaisuudesta kiinnostunut Seelenbinder liittyi Saksan kommunistisen puolueen KPD:n jäseneksi ensimmäisen Moskovan matkansa jälkeen vuonna 1928. Natsien vuonna 1932 tapahtuneen valtaannousun jälkeen sekä KPD että työläisurheiluseurat kiellettiin ja Seelenbinder alkoi toimia maanalaisessa Robert Uhrigin johtamassa vastarintaliikkeessä. Painimista hän jatkoi laillisena pysyneessä urheiluseurassa. Vuonna 1933 hän kieltäytyi tekemästä natsitervehdystä Saksan mestaruuskilpailuiden palkintojenjaon yhteydessä ja sai 16 kuukauden kilpailukiellon.
Berliinin olympialaisiin Seelenbinder sai osallistua vain koska natsit pitivät häntä varmana mitalistina. Seelenbinder aikoi itse aluksi boikotoida kisoja, mutta osallistui lopulta tuttaviensa suostuttelemana. Hänen tarkoituksenaan oli jälleen kieltäytyä tekemästä natsitervehdystä ja esittää sen sijaan palkintokorokkeella jokin rivo käsimerkki, mutta suunnitelma epäonnistui Seelenbinderin jäätyä neljänneksi.
Seelenbinder toimi vastarintaliikkeessä muun muassa kuriirina, koska hän huippu-urheilijan ominaisuudessa pystyi matkustamaan tavallisia kansalaisia vapaammin ja käymään jopa ulkomailla. Seelenbinder pidätettiin helmikuussa 1942 yhdessä 65 muun vastarintaliikkeen aktiivin kanssa. Seuraavan kahden ja puolen vuoden aikana hän oli vangittuna yhteensä yhdeksällä eri keskitysleirillä. Seelenbinder mestattiin kirveellä Brandenburg-Gördenin vankilassa lokakuussa 1942.
Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Werner Seelenbinderin tuhkauurna haudattiin sodan jälkeen heinäkuussa 1945 Berliiniin hänen entisen seuransa kentälle ja samalla se nimettiin Seelenbinderin mukaan. Nimi kuitenkin vaihdettiin vuonna 1949, kun kylmän sodan aikana ei pidetty sopivana, että Länsi-Berliinin puolelle jäänyt stadion kantoi kommunistin nimeä. Neuköllnin alueella sijaitseva stadion nimettiin jälleen Werner Seelenbinder -stadioniksi vuonna 2004 hänen syntymänsä 100-vuotisjuhlan kunniaksi. DDR:ssä Seelenbinderin muistoa kunnioitettiin nimeämällä hänen mukaansa useita urheilulaitoksia, kouluja ja katuja sekä muun muassa yksi rahtilaiva.
Saksan urheilun Hall of Fameen Seelenbinder valittiin vuonna 2008.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Werner Seelenbinder, ein Sportler mit Kämpferherz (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sports-Reference (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 27.12.2013.
- ↑ TUL:n liittojuhlat 16.–19.6. 1927 Suomen Työväen Urheiluliiton painijaosto. Viitattu 27.12.2013.
- ↑ Hall of Fame des deutschen Sports Viitattu 27.12.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Werner Seelenbinder Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
