Wallenius (suku)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen useista Wallenius-nimisistä suvuista tunnetuin on Naantalista lähtöisin oleva vanha pappis-, sivistys- ja virkamiessuku. Sukuun kuuluvat myös aateloidut Walleenit ja Wallenskiöldit.

Suvun varhaisin tunnettu jäsen on vuonna 1607 kuollut Naantalin kappalainen Michael Michaelis, joka saattoi olla aiemman kirkkoherra Michael Henricin poika. Michael Michaelisin poika, Vesilahden kirkkoherra Josef Wallenius (1596–1643) otti itselleen sukunimen Wallenius kotikaupunkinsa Naantalin latinankielisen nimen Vallis Gratiae mukaan. Hänen jälkeläisistään kolme aateloitiin, näistä pojanpojanpoika, hovioikeuden asessori ja maaherra Jeremias Wallén jo Ruotsin vallan aikana; hänen sukunsa sammui ennen 1700-luvun loppua. Hänen veljenpojanpoikansa C. J. Walleen aateloitiin Suomessa vuonna 1816 ja korotettiin vapaaherraksi 1854. Toiseen sukuhaaraan kuulunut senaattori Erik Wallensköld puolestaan aateloitiin 1832.[1]

Wallenius-nimiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Erik Walleen (1734–1818), Turun hovioikeuden varapresidentti, Ruotsin korkeimman oikeuden jäsen, Johan Walleniuksen poika
  • Carl Johan Walleen (1781–1867), senaattori, maaherra, prokuraattori, Erik Walleenin poika
  • Emil Stjernvall-Walleen (1806–1890), ministerivaltiosihteeri, C. J. Walleenin adoptiopoika
  • Carl Edvard Walleen (1819–1856), valtioneuvos, kenraalikuvernöörin kansliapäällikkö, C. J. Walleenin poika
  • Vladimir Alfons Walleen (1820–1870), kenraalimajuri, Uudenmaan läänin kuvernööri, C. J. Walleenin poika

Wallensköldit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Viljo Valleala (s. 1913), Haminan kaupunginjohtaja, K. M. Walleniuksen veljenpoika
  1. Veli-Matti Autio: Wallenius (1500 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.