Westerlund 1-26
| Westerlund 1-26 | |
|---|---|
 |
|
| Muut designaatiot |
W26, Westerlund 1 BKS A, Westerlund 1 BKS AS, 2MASS J16470540-4550367[1] |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Näennäinen kirkkaus | +16,79 mv |
| Valovoima | 3,8 · 105 aurinkoa |
| Spektriluokka | M2–6 Ia |
| Väri-indeksi | B-V 5,31 |
| Säde | 1530–2544 R☉ |
| Astrometriset ominaisuudet | |
| Tähdistö | Alttari |
| Rektaskensio (J2000) | 16h 47m 05.4s |
| Deklinaatio (J2000) | -45° 50' 36" |
| Etäisyys |
11 573 valovuotta eli 3550 parsekia |
Westerlund 1-26 eli lyhyemmin W26 on punainen yli- tai hyperjättiläistähti Alttarin tähdistössä. Se on yksi oman galaksimme suurimpia ja kirkkaimpia tunnettuja tähtiä.
Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
W26 kuuluu Westerlund 1 -nimiseen tähtijoukkoon, joka sijaitsee Alttarin tähdistön suunnalla noin 3 500 parsekin eli 11 400 valovuoden etäisyydellä Aurinkokunnasta. Joukkoon kuuluvien tähtien ominaisuudet tunnetaan verraten huonosti, sillä tähtijoukkoon sisältyy on runsaasti tähtienvälistä ainetta, joka aiheuttaa poikkeuksellisen voimakkaan ekstinktion.[2]
Tähden spektriluokka on M2...M6 ja luminositeettiluokka Ia. Pintalämpötila on noin 3000 K ja säde vähintään 1 500 Auringon sädettä. Joko W26 itse tai sen välitön ympäristö ovat voimakkaita infrapuna- ja radiosäteilyn lähteitä. Erikoisena piirteenä tähden spektrissä on voimakasta vaihtelua titaanioksidin spektriviivojen voimakkuudessa, mikä osoittaa tähden jäähtyvän ajoittain voimakkaasti ja siten viittaa tähden olevan poissa hydrostaattisesta tasapainosta. Tätä otaksumaa tukevat myös spektrin voimakkaat vedyn, typen ja rikin emissioviivat, jotka antavat viitettä tähden pintakerrosten sinkoutumisesta suurina määrinä ympäröivään avaruuteen. Molemmat spektrin piirteet ovat poikkeuksellisia punaisille ylijättiläisille.[3] W26:n näennäinen magnitudi K-kaistalla on +1,9 mikä ekstinktion ja bolometrisen korjauksen huomioiden vastaa bolometrista magnitudia −9,19. Tämä vastaa noin 38 000 Auringon kirkkautta ja tekee siitä yhden kirkkaimmista tunnetuista tähdistä.[2]
Syksyllä 2013 Euroopan eteläisen observatorion tutkijaryhmä ilmoitti, että tähden ympäriltä on havaittu ionisoituneen vedyn pilvirakenteita, jotka ulottuvat 0,2 parsekin etäisyydelle tähdestä. Tämäkin piirre on varsin erikoinen, sillä W26 on aivan liian viileä saadakseen kaasun hehkumaan, eikä ionisaatiomekanismia tunneta.[2]