Vulpes vulpes indutus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vulpes vulpes indutus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Koiraeläimet Canidae
Suku: Ketut Vulpes
Laji: Kettu vulpes
Alalaji: indutus
Kolmiosainen nimi

Vulpes vulpes indutus

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Vulpes vulpes indutus Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vulpes vulpes indutus Commonsissa

Vulpes vulpes indutus on ketun Kyproksella tavattava alalaji. Sitä pidetään saarella elinvoimaisena lajina, mutta kannat ovat kuitenkin laskeneen parin viimevuosikymmenen aikana.

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vulpes vulpes indutus on ketun alalaji. Ketun eri alalajien olemassaoloa ei ole kuitenkaan varmistettu geneettisin analyysein.[1] Kyproksen alalajia on pidetty endeemisenä lajina saarella.[2] Joidenkin tutkijoiden mukaan kanta on kuitenkin tuotu saarelle ihmisten mukana vähintään kahteen eri otteeseen ja saaren ketut polveutuvat useammista eri kannoista muualla.[1]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

V. v. indutus on ketun alalajiksi suhteellisen pieni. kooltaan se vastaa suurin piirtein Sardinialla esiintyvää alalajia. Urokset painavat 5-7 kg ja naaraat 4,5-6,5 kg. Ruumiin pituus on 59-64 ja korkeus 35-50 cm. Turkin väritys vaihtelee keltaisenruskeasta ruosteenpunaiseen ja harmaaseen. Kaula, rinta ja ruumiin alaosa ovat yleensä valkoisia. Jalat ovat pitkät, hoikat ja väriltään tummat. Päässä kuono on kapea ja terävä. Ylähuuli on valkoinen. Korvat ovat suhteellisen suuret ja pystyt.[1]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alalajia V. v. indutus tavataan Kyproksen saarella. Kyproksesta poiketen kettuja ei tavata esimerkiksi Kreetalla tai Egeanmeren pienemmillä saarilla. Se viihtyy hyvin erillaisissa ympäristöissä koko saaren alueella rannikoilta vuorille ja tiheistä metsistä pensaikoille ja puistoihin. Kettuja tavataan myös hyvin lähellä ihmisasutusta.[1]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyproksella ketut elävät yleensä yksin tai lisääntyvänä parina. Ketut kaivavat omia pesäkolojaan, tai asuttavat olemassaolevia luolia ja onkaloita. Pesäkolossa on tyypillisesti useita eri uloskäyntejä. Ketut ovat aktiivisia yleensä öisin. Kuumat ja kosteat yöt ovat ketulle parasta saalistusaikaa, kun taas kylmempinä öinä se liikkuu vähemmän. Se saalistaa esimerkiksi jyrsijöitä, jäniksiä, lintuja ja linnunmunia, hyönteisiä, matelijoita ja kilpikonnien munia. Maakotka saattaa ottaa kettuja saaliikseen.[1]

Kyproksella ketut lisääntyvät tammikuun ja helmikuun välisenä aikana. Tiineys kestää 50–55 päivää ja pentuja syntyy kerrallaan 3–8. Pennun syntyvät sokeina ja niiden silmät avautuvat 11–14 päivän kuluttua. Emo imettää pentujaan 42–84 päivää ja molemmat vanhemmat osallistuvat pentujen kasvatukseen. Itsenäisiä pennuista tulee syksyisin ja sukukypsiä 9-kuukauden ikäisinä.[1]

Uhat, suojelu ja ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kettua pidetään Kyproksella elinvoimaisena lajina. Sitä tavataan ympäri saarta, mutta sen kantojen on uskottu laskeneen parin viimevuosikymmenen aikana.[1] Kettuun on liitetty usein monia ennakkoluuloja.[2] Sitä on pidetty uhkana erityisesti kotieläimille, minkä takia sitä on metsästetty surutta.[1] Ekologit pitävät sitä kuitenkin tärkeänä lajina saaren ekosysteemille.[2] Kettu on nykyisin suojeltu laji Kyproksella, mutta joskus on esitetty niiden lisäämistä riistaeläimeksi. Kettuja kuolee myös liikenteessä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i José R. Castelló: Canids of the World : Wolves, Wild Dogs, Foxes, Jackals, Coyotes, and Their Relatives, s. 236–237. Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-18372-5. (englanniksi)
  2. a b c The fauna of Cyprus (pdf) Ministry of Agiculture, Natural Resources and Environment Forestry Department. Viitattu 27.3.2020. (englanniksi)