Vulpes vulpes ichnusae

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vulpes vulpes ichnusae
Vulpes vulpes ichnusae Sardinialla.
Vulpes vulpes ichnusae Sardinialla.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Koiraeläimet Canidae
Suku: Ketut Vulpes
Laji: Kettu vulpes
Alalaji: ichnusae
Kolmiosainen nimi

Vulpes vulpes ichnusae

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Vulpes vulpes ichnusae Wikispeciesissä

Vulpes vulpes ichnusae¨on Sardinian ja Korsikan saarilla tavattava ketun alalaji.

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vulpes vulpes ichnusae on ketun (Vulpes vulpes) alalaji. Ketun eri alalajien olemassaoloa ei kuitenkaan olla todennettu geenianalyysein. Laskematta sukupuuttoon kuolleita lajeja V. v. ichnusae on mahollisesti Sardinian ja Korsikan ainut autoktoninen nisäkäs. On tosin myös mahdollista, että kettu levisi alueelle vasta ihmisten mukana neoliittisella kaudella noin 7 000 vuotta sitten.[1]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

V. v. ichnusae on mantereen kettulajeja jonkin verran pienempi. Urokset painavat 5-7 kg ja naaraat 4,5-6,5 kg. Ruumiin pituus on 59-64 cm. ja korkeus 35-50 cm. Mantereen ketuista alalajia erottaa myös esimerkiksi tummempi turkki ja pienemmät korvat. Turkin väritys vaihtelee okranpunertavasta harmaaseen karvoitukseen selässä ja kellanruskeaan vatsan puolella. Kurkku ja rinta ovat valkoiset. Päässä kuono on sorja ja terävä. Ylähuuli on valkoinen. Suorat korvat ovat takaa mustat ja kellanruskeat sisältä. Hännänpää on valkoinen tai harmaa.[1]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alalajia V. v. ichnusae tavataan Ranskaan kuuluvalla Korsikalla ja Italiaan kuuluvalla Sardinialla. Sen elinympäristö käsittää koirkeiden seutujen macchiaa ja vesistöjen lähistöjen kasvillisuutta. Sen sijaan se välttelee matalampien alueiden macchiaa ja garigueeta.[1]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alalajia V. v. ichnusae tavataan yleensä yksinään tai lisääntyvänä parina. Se käyttää ravinnokseen etenkin pieniä nisäkkäitä, kuten jyrsijöitä ja jäniseläimiä. Se syö myös esimerkiksi mansikoita, taateleja ja päärynöitä, sekä hyönteisiä, lintuja matelijoita ja raatoja.[1]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alalajia V. v. ichnusae pidetään elinvoimaisena. Se on suhteellisen yleinen niin Korsikalla, kuin Sardiniallakin. Alalaji ei ole erikseen osa CITES-sopimusta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e José R. Castelló: Canids of the World : Wolves, Wild Dogs, Foxes, Jackals, Coyotes, and Their Relatives, s. 234–235. Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-18372-5. (englanniksi)