Vornaisi
| Vornaisi Воронино, Voronino |
|
|---|---|
 Vornaisin kartanon rauniot. |
|
  Vornaisi |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Lomonosovin piiri |
| Kunta | Lopuhkina |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2010) | 34 |
Vornaisi[1] (ven. Воронино, Voronino) on kylä Leningradin alueen Lomonosovin piirin Lopuhkinan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Länsi-Inkerin ylängön pohjoisreunalla Vornaisienjoen rannalla kymmenen kilometriä Lopuhkinasta länteen. Kylässä on 34 asukasta (vuonna 2010)[2].
Kylän läheltä on löydetty 73 kumpuhaudan ryhmä, joka ei ole säilynyt. Vornaisienjoen vasemmalla rannalla on muinaislinna, jota suojaa 1,8 metriä korkea ja jopa kymmenen metriä leveä maavalli.[3] Kulttuurikerroksen puuttuminen viittaa siihen, ettei paikalla ole asuttu pysyvästi[4].
Kaprion ujestin Kargalin pogostaan kuulunut, Andrei Voroninille läänitetty Zakernovjen kylä mainitaan Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500[5]. Ruotsalaisten 1600-luvun alussa laatimassa maakirjassa se mainitaan nimellä Sakernowie Voronino. Jo tuolloin suurin osa asukkaista oli Äyräpään kihlakunnasta muuttaneita suomalaisia. Toinen, ortodoksien asuttama Zakernovje kuului Saamostin pogostaan.[6]
Pietari I lahjoitti Vornaisin kartanon vuonna 1712 Pietarin kaupungin ylikomissaarille ruhtinas Aleksei Tšerkasskille. Myöhemmin se kuului muun muassa kreivi Pjotr Šeremeteville ja ruhtinas Elpidifor Jengalytševille. Kartanon 1830–1840-luvulla pystytetyt rakennukset ovat nykyään raunioina, mutta sen puistoalue on osittain säilynyt.[7]
Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Vornaisissa asui 133 äyrämöistä ja 115 inkerikkoa[8]. Luterilaiset kuuluivat Kaprion[9] ja ortodoksit viereiseen Klopitsan seurakuntaan[10]. Myöhemmin Vornaisi mainitaan suomalais-venäläisenä sekakylänä[9]. 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa Vornaisi kuului Pietarin kuvernementin Pietarhovin kihlakunnan Vornaisin kuntaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 281. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
- ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 20.1.2016. (venäjäksi)
- ↑ Lapšin, V. A.: Arheologitšeskaja karta Leningradskoi oblasti. Tšast I: zapadnyje raiony, s. 81. Leningrad: LVVISU, 1990.
- ↑ Nevalainen, Pekka & Sihvo, Hannes (toim.): Inkeri: historia, kansa, kulttuuri, s. 33. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1991. ISBN 951-717-668-6.
- ↑ Perepisnaja obrotšnaja kniga Votskoi pjatiny, 1500 goda: Pervaja polovina, s. 516. Sankt-Peterburg: Arheografitšeskaja komissija, 1868.
- ↑ Jordeböcker öfver Ingermanland – Pistsovyje knigi Ižorskoi zemli: tom 1, s. 8–9, 91–92. Sankt-Peterburg: Tipografija Imperatorskoi akademii nauk, 1859.
- ↑ Vornaisin kartanosta kertova sivu klio.spb.ru. Arkistoitu 4.2.2016. Viitattu 29.1.2016. (venäjäksi)
- ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 39. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Mustonen, Juuso (toim.): Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 63. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
- ↑ Kertomus Klopitsan seurakunnasta countrysite.spb.ru. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 29.1.2016. (venäjäksi)