Tämä on lupaava artikkeli.

Vinylon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pohjoiskorealaisia miehiä yllään vinylonista tehdyt univormut.

Vinylon (Pohjois-Koreassa vinalon) on synteettinen kuitu, jota saadaan polyvinyylialkoholin (PVA) ja formaldehydin reaktiosta. Kemialliselta koostumukseltaan se on polyvinyyliformaalia (PVF). Sen kehittivät Japanissa vuonna 1939 Ichirō Sakurada, Ri Sung-gi ja Hiroshi Kawakami. Ri toi 1950-luvulla vinylonin valmistamiseen tarvittavan tietotaidon mukanaan Pohjois-Koreaan, jossa hän kehitti keinon valmistaa sitä antrasiitista ja kalkkikivestä, joita maasta löytyi runsaasti. Ensimmäinen koe-erä Pohjois-Koreassa valmistettiin vuonna 1954, ja suuri Vinalon Cityksi kutsuttu tehdaskokonaisuus vinylonin valmistamiseen aloitti toimintansa Hamheungissa vuonna 1961.

Vinylonilla on lukuisia käyttöjä teollisuudessa. Sitä käytetään muun muassa vahvikkeena kumisissa hihnoissa, letkuissa ja renkaissa. Siitä valmistetaan kalaverkkoja, laivaköysiä ja varjostavia suojakankaita kasviviljelmille. Paperiteollisuudessa sitä käytetään vahvistamaan paperia ja parantamaan sen emäksenkestävyyttä. Pohjois-Koreassa sen pääasiallinen käyttötarkoitus on kuitenkin tekstiiliteollisuus. Siitä valmistetaan maassa kuluttajatekstiilejä puvuista työvaatteisiin, pyyhkeisiin, kenkiin, sukkiin ja alusvaatteisiin. Vinylonin laaja-alaista käyttöä pidetään esimerkkinä maan omavaraisuuteen tähtäävän juche-ideologian käytännön toteutuksesta. Sitä onkin kutsuttu Pohjois-Koreassa muun muassa juche-kuiduksi.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi ”vinylon” (jap. ビニロン, biniron) annettiin kuidulle Japanissa vuonna 1948. Se on sulautuma sanoista ”vinyyli” ja ”nylon”. Pohjois-Koreassa se tunnetaan sen sijaan nimellä ”vinalon” (kor. 비날론, pinallon), jonka Kim Il-sungin väitetään antaneen sille vuonna 1957. Tämä nimi viittaa korean säiettä tarkoittavaan sanaan ”nal”. Lisäksi sillä vältetään englanninkielisistä termeistä pohjautuvan lainasanan käyttö. Pohjois-Koreassa sitä on kutsuttu myös ”omavaraisuuden puuvillaksi” sekä ”juche-kuiduksi”.[1][2]

Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinylon on vahvaa ja kevyempää kuin puuvilla, mutta monta kertaa kestävämpää. Se on helppoa pestä ja kuivata. Se kestää hyvin lämpöä, kemikaaleja, auringonvaloa, UV-säteilyä, liuottimia, öljyjä ja suoloja, eikä siitä vapaudu poltettaessa muiden keinokuitujen tavoin vaarallisia kaasuja. Se kykenee absorboimaan enemmän kosteutta kuin yksikään toinen keinokuitu. Se on kuitenkin jäykkää ja melko karkeaa, ja sen värjääminen on vaikeaa. Sitä pidetäänkin sopimattomana laatutekstiiliksi.[3][4][5][2][6]

Teollisuudessa Vinylonilla on lukuisia käyttökohteita. Sitä käytetään muun muassa vahvikkeena kumisissa hihnoissa, letkuissa ja renkaissa. Siitä valmistetaan kalaverkkoja, laivaköysiä ja varjostavia suojakankaita kasviviljelmille. Paperiteollisuudessa sitä käytetään vahvistamaan paperia ja parantamaan sen emäksenkestävyyttä. Pohjois-Koreassa sitä on käytetty pääasiassa tekstiiliteollisuudessa. Siitä valmistetaan maassa kuluttajatekstiilejä puvuista työvaatteisiin, pyyhkeisiin, kenkiin, sukkiin ja alusvaatteisiin. Vinylonin karkeuden ja jäykkyyden vuoksi siitä valmistetut vaatteet eivät ole mukavia käyttää, ja suuren absorptiokyvyn vuoksi vinylon-vaatteista tulee kastuessaan hyvin raskaita.[3][4][5][2][6]

Yksi vinylonin tunnetuimmista käyttäjistä Pohjois-Korean ulkopuolella on ruotsalainen retkeilyvarusteiden valmistaja Fjällräven, jonka Kånken-sarjan reput valmistetaan Vinylon F -nimisestä materiaalista.[2][7] Sen käyttämä vinylon on peräisin Japanista.[6]

Valmistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinylonin synteesin viimeinen vaihe, polyvinyylialkoholin ja formaldehydin reaktio.

Vinylon on kemialliselta koostumukseltaan kuitumaista polyvinyyliformaalia (PVF). Sitä valmistetaan polyvinyylialkoholin vesiliuoksesta saatavista kuiduista, jotka lämpökäsittelyn jälkeen reagoivat formaldehydin kanssa muodostaen asetaaliryhmiä.[8] Alun perin raaka-aineet prosessiin valmistettiin maaöljystä, jota käytetään edelleen vinylonin valmistuksessa Japanissa ja Kiinassa. Pohjois-Korealla ei puolestaan ole omia öljyvarantoja, joten siellä vinylonin raaka-aineina käytetään antrasiittia ja kalkkikiveä, joita maalla on runsaasti. Niistä saadaan karbidia, josta puolestaan valmistetaan asetyleeniä. Kun sitä sekoitetaan etikkahapon kanssa, saadaan vinyyliasetaattia, joka polymeroidaan polyvinyyliasetaatiksi. Siitä puolestaan saadaan tuotettua polyvinyylialkoholia, jota käytetään itse vinylonin valmistukseen.[2][6]

Vuonna 2022 vinylonin kokonaismarkkinoiden arvo oli 539,3 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Suurinta markkina-aluetta oli Pohjois-Amerikka, ja tärkeimmät valmistusmaat olivat Yhdysvallat, Kiina ja Japani.[5]

Historia ja merkitys Pohjois-Koreassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuun 8. päivän vinalon­tehdas­kompleksin (”Vinalon City”) sisäänkäynti Hamheungissa.

Vinylonkuitua valmistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1939 Kioton yliopiston kemiallisten kuitujen tutkimusinstituutissa. Sen patentoivat Ichirō Sakurada, Ri Sung-gi ja Hiroshi Kawakami. Korealaissyntyinen Ri palasi toisen maailmansodan päätyttyä Souliin, josta hän vuonna 1950 loikkasi Pohjois-Koreaan. Siellä hän alkoi työskennellä teknisenä asiantuntijana kemiantehtaalla Hamheungissa. Vuonna 1954 hän johti ryhmää, joka valmisti ensimmäisenä vinylonia Japanin ulkopuolella.[1] Ri kehitti myös menetelmän, jolla vinylonia saatiin öljyn sijasta valmistettua antrasiitista ja kalkkikivestä.[2]

Korean sodan jälkimainingeissa Pohjois-Korealla oli pulaa monista raaka-aineista. Yksi suurimmista ongelmista oli tekstiilipula, koska maan viljelyalueet eivät riittäneet muuhun kuin ruoan kasvattamiseen, eikä liittolainen Neuvostoliitto kyennyt toimittamaan maahan puuvillaa. Pohjois-Korean johto näki vinylonissa sekä ratkaisun tekstiilipulaan että suuren potentiaalin kansallismielisyyden nostattamiselle. Vinylonista tuli ”juche-kuitu”, maan omavaraisuuden symboli ja tärkeä propagandan aihe. Ri Sung-gista puolestaan tuli kansallissankari, jota verrattiin Pohjois-Koreassa Marie Curieen.[1][2][6]

Suunitelmat suuren vinylon-tehtaan rakentamisesta Hamheungiin julkistettiin maaliskuussa 1957. Ensimmäiset vapaaehtoiset rakennustyöläiset saapuivat paikalle tammikuussa 1959, ja valtion suunnittelukomitea muodostettiin tammikuussa 1960. Virallisen suunnittelukomitean myöhäisellä perustamisella saatiin aikaiseksi kuva siitä, että kansa oli käynnistänyt projektin järjestäytymällä vapaaehtoisryhmiksi, ja valtion komitea vastasi täten kansan tahtoon. Tehtaan virallinen suunnittelu- ja rakennusaika oli 14 kuukautta, maaliskuusta 1960 vappuun 1961. Sen valmistumista juhlittiin tehdasalueella 6. toukokuuta ja seuraavana päivänä Hamheungin kaupungissa. Kim Il-sung oli paikalla molempien päivien juhlallisuuksissa. Myöhemmin propagandassa käytetty ilmaus ”vinalon-nopeus”, jolla viitataan työläisten epäitsekkääseen ja uhrautuvaan nopeuteen ja tehokkuuteen, sai alkunsa tehdaskompleksin nopeasti edenneistä rakennustöistä. Tehdas sai nimekseen ”Helmikuun 8. päivän vinalontehdaskompleksi”, ja sitä kutsutaan myös nimellä ”Vinalon City”.[9][2]

Hamheungin tehdaskompleksi koostui 50 rakennuksesta, joissa oli lattiapinta-alaa 130 000 neliömetriä, 15 000 tuotantokonetta, 1 700 säiliötä ja 500 kilometriä putkea. Sen vuotuiseksi tuotantokapasiteetiksi ilmoitettiin 20 000 tonnia vinylonia,[9] jonka tehdas ilmeisesti saavutti 1970-luvun alussa. Pohjoiskorealaiset kutsuivat sitä kuitujen kuninkaaksi, ja sitä käytettiin muun muassa piirretyissä, joiden tarkoitus oli opettaa lapsille, kuinka vahva ja omavarainen Pohjois-Korea oli.[2][6] Laajimmillaan vinylonin tuotanto muodosti yli puolet Pohjois-Korean kuitutuotannosta synteettiset ja luonnonkuidut mukaan lukien. Ainakin 1980-luvun puoliväliin saakka maa oli yksi maailman suurimmista vinylonin tuottajista.[1]

Vuonna 1983 Pohjois-Koreassa tehtiin päätös toisen vinylontehtaan rakentamisesta. Armeijan hallinnoimasta tehtaasta oli tarkoitus tulla maan suurin ja samalla yksi maailman suurimmista tehtaista. Vaikka siihen investoitiin tiettävästi 10 miljardin dollarin edestä, tehdas ei koskaan valmistunut. Samoihin aikoihin Neuvostoliiton tuki Pohjois-Korealle alkoi vähetä ja Kiina aloitti hiljalleen siirtymän kohti osittaista markkinataloutta. Parempilaatuisia tekstiilejä alettiin tuoda Kiinasta Pohjois-Koreaan, mutta maassa harjoitetun suunnitelmatalouden ja vinylonin propaganda-arvon vuoksi sen tuotanto jatkui edelleen. Neuvostoliiton hajoamisen myötä sen tuki Pohjois-Korealle lakkasi täysin, ja maa alkoi hiljalleen ajautua kaaokseen. Vuonna 1994 tulvista kärsineelle tehtaalle ei enää saapunut hiiltä, ja vinylonin tuotanto lakkasi.[2][6]

1990-luvulla Pohjois-Koreassa vallinneen nälänhädän aikana kansa alkoi käyttää vinylontuotteita valuuttana vaihtokaupoissa ruoan ja muiden välttämättömien tarvikkeiden saamiseksi. Työläiset irrottivat vinylontehtaalta johtoja ja koneiden osia ja myivät ne pimeillä markkinoilla. Maan talous romahti täysin, ja vinylontehdas pysyi suljettuna. Vasta vuonna 2010 Kim Jong-il käynnisti vinylonin tuotannon uudelleen. Tuolloin Pohjois-Koreassa valmistettiin vaatteita ulkomailta tuoduista materiaaleista kiinalaisyrityksille, eikä vinylonia juuri enää käytetty maassa. Kim Jong-un kertoi kuitenkin vuoden 2017 uudenvuodenpuheessaan suunnitelmista vinylontehtaan kunnostamisesta ja tuotannon lisäämisestä. Vinylonin rooli Pohjois-Korean teollisuudelle ja taloudelle 2020-luvulla on silti epäselvä.[2][6]

Vinylonin tuotanto ja Ri Sung-gi on useissa lähteissä sekä Pohjois-Koreasta loikanneiden lausunnoissa yhdistetty myös Pohjois-Korean joukkotuhoaseisiin. Asetyleenistä, joka on yksi vinylonin valmistuksen välivaiheista, on mahdollista valmistaa sinappikaasua. Hamheungista tulleet loikkarit ovat kertoneet arvelevansa vinalontehdasta käytettävän myös kemiallisten aseiden valmistukseen, mutta aukottomia todisteita ei ole esitetty. Arviot vinylonin valmistusprosessin hyödyntämisestä kemiallisten aseiden tuotannossa vaihtelevat mahdollisesta todennäköiseen. Tehtaan on arveltu tuottavan myös rakettipolttoainetta Pohjois-Korean ohjuskokeisiin. Myös tätä pidetään teknisesti mahdollisena, mutta vahvistamattomana.[6][10][11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Kim 2014, s. 817–819.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Andrei, Mihai: Vinylon — how a material made from coal, alcohol, and limestone became the clothing default in North Korea 8.5.2023. ZME Science. Viitattu 5.11.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b Kim 2014, s. 820–821.
  4. ↑ a b 'Vinalon', the North's proud invention Federation of American Scientists. Viitattu 6.11.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Vinylon Fiber Market Report 16.10.2023. Business Research Insights. Viitattu 6.11.2023. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i Park, Ju-min & Pearson, James: The fabulous story of North Korea’s fabric made of stone 17.1.2018. Reuters. Viitattu 6.11.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Vinylon F – A long-time Fjällräven favourite Fjällräven. Viitattu 17.11.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Nomura, S. & Tanabe, K.: The Colouring of Vinylon. Journal of the Society of Dyers and Colourists, toukokuu 1958, 74. vsk, nro 5, s. 359–371. Wiley. doi:10.1111/j.1478-4408.1958.tb02265.x. Artikkeli Wileyn sivuilla (PDF). Viitattu 6.11.2023. (englanniksi) Pääsy artikkeliin saatu Wikipedian Lähdekirjaston kautta.
  9. ↑ a b Kim 2014, s. 821–824.
  10. ↑ Croddy, Eric: Vinalon, the DPRK, and Chemical Weapons Precursors 31.1.2003. Nuclear Threat Initiative. Viitattu 10.11.2023. (englanniksi)
  11. ↑ North Korea Chemical and Biological Weapon Milestones – 1969-2005 1.7.2005. Wisconsin Project. Viitattu 10.11.2023. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vinylon&oldid=22003843”