Tämä on lupaava artikkeli.

Vilukko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vilukko
Parnassia palustris 030905.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Celastrales
Heimo: Vilukkokasvit Parnassiaceae
Suku: Vilukot Parnassia
Laji: palustris
Kaksiosainen nimi
Parnassia palustris
L.
Levinneisyyskartta
Parnassia palustris distribution maps.svg
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vilukko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vilukko Commonsissa

Vilukko eli suovilukko (Parnassia palustris) on pieni valkeakukkainen, ruohovartinen kasvi. Vilukko on levinnyt laajalle alueelle pohjoisella pallonpuoliskolla. Se on kelasmaisten lahkon ainoa Suomessa kasvava laji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilukon kukka.

Vilukko kasvattaa 5–25 cm pitkän, kaljun varren. Lehdet ovat herttatyvisiä, puikeita ja ehytlaitaisia. Aluslehdet ovat pitkäruotisia. Varressa on tavallisesti yksi sepivä- tai tylppätyvinen lehti. Varren kärjessä on yksi kaksineuvoinen, valkoinen, kiiltäväsuoninen ja viisiterälehtinen kukka, jonka halkaisija on 2–3 cm. Vilukko kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[2] Siemenet ovat pieniä ja kevyitä, ja ne leviävät helposti tuulen ja veden mukana.[3]

Vilukon kukassa on viiden heteen lisäksi viisi moniliuskaista, nuppipäistä joutohedettä. Niiden sisältämän meden ja hunajanhohtoisten valemesiäisten avulla kasvi houkuttelee luokseen pölyttäjiä.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilukkoa tavataan laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla. Esiintymisalue ulottuu Espanjasta läpi koko Euroopan, Keski-Aasian ja Siperian aina Japaniin saakka, ja edelleen Pohjois-Amerikkan pohjoisosiin. Toisinaan vilukko jaetaan kahteen alalajiin, joista subsp. palustris kasvaa pääosin etelämpänä ja subsp. neogaea pohjoisessa.[4]

Suomessa vilukkoa tavataan koko maassa. Yleinen se on Kainuussa, Lapissa sekä koko Pohjanlahden rannikolla Ahvenanmaalle asti. Etelä- ja Keski-Suomen sisämaassa se on monin paikoin harvinainen.[5] Laji on harvinaistunut soiden ojitusten ja perinteisten rantalaidunten umpeenkasvun vuoksi.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilukko viihtyy valoisilla paikoilla kosteassa ja ravinteisessa maassa. Suomessa sitä tavataan muun muassa suo-, merenranta- ja järvenrantaniityillä, letoilla, lettokorvissa, suonreunamilla, lähteiköiden tuntumassa ja puronvarsilla.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lansdown, R.V: Parnassia palustris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.9.2016. (englanniksi)
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 236.
  3. a b c Uusitalo 2007, s. 151.
  4. Den virtuella floran: Slåtterblomma (ruotsiksi) Viitattu 21.6.2010.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009: kartat (Hakuavain: vilukko) Kasviatlas 2007. 2008. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 21.6.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]