Viktor Jerofejev

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viktor Jerofejev

Viktor Vladimirovitš Jerofejev (ven. Виктор Владимирович Ерофеев; s. 19. syyskuuta 1947 Moskova) on venäläinen kirjailija, joka on joutunut toisinajattelijan kirjoihin niin Leonid Brežnevin Neuvostoliitossa kuin Putinin Venäjälläkin.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jerofejevin isä oli Josif Stalinin läheinen työtoveri ja suurlähettiläs. Perhe asui Pariisissa Jerofejevin lapsuudessa, ja niinpä hänen teoksiaan on käännetty runsaasti ranskaksi.[1] Jerofejev valmistui vuonna 1970 Moskovan yliopistosta. Väitöskirjansa hän teki vuonna 1970 Fjodor Dostojevskista ja ranskalaisesta eksistentialismista.

Hän toimi Neuvostoliiton aikana Metropol-nimisen nuorten kirjailijoiden aikakausjulkaisun toimittajana[1] ja julkaisi teoksia niin sallitusti kuin epävirallisella samizdat-sektorillakin. Jerofejevin mielipiteet katkaisivat kirjailijaliiton jäsenyyden ja hänen isänsä uran.[1]

Toisinajattelijana hän lukeutui räväkkään, normeja koettelevaan siipeen, jonka läntinen vastine oli 1960-luvun kulttuuriradikalismi.[2] Muun kirjallisen tuotannon ohella Jerofejev on kirjoittanut Alfred Schnittken oopperan Elämä idiootin kanssa libreton, joka perustuu hänen saman nimiseen novelliinsa.[1]

Venäjällä hän joutui 2000-luvun alussa Našin hampaisiin, ja hänen teoksiaan koetettiin saada kirjakauppaboikottiin. Syytöksinä olivat ”pornografisuus” ja ”epäkansallisuus”. Toisaalta venäläinen sivistyneistö suhtautuu häneen kalseasti, ja muun muassa sananvapausaktivisti Andrei Bitovin mukaan hän ”ei ole eläessään kirjoittanut yhtään ainutta totuudellista sanaa”.[3] Hänet erotettiin välillä Venäjän kirjailijaliitosta, mutta hän on taas sen jäsen.[1]

Jerofejev asuu nykyisin Moskovassa, ja hänellä on ollut vuodesta 1998 ohjelma Apokrif valtiollisen tv-yhtiön Rossijan Kultura-kanavalla. Hän kirjoittaa kolumneja Frankfurter Allgemeine Zeitungiin ja The New Yorkeriin.[3]

Jerofejev on alkanut kirjoittaa keväällä 2022 romaania, jonka työnimi on suomennettuna Suuri gopnik. Se on omaelämäkerrallinen, mutta kertoo myös Vladimir Putinin elämästä ja tämän hallinnon ajasta.[4]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Moskovan kaunotar. (Russkaja krasavica, 1990.) Suomentanut Olli Kuukasjärvi. Helsingissä: Otava, 1991. ISBN 951-1-11367-4.
  • Miehet. (Mushinyi, 1997.) Suomentanut Jukka Mallinen. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-281-4.
  • Venäläisen sielun ensyklopedia. (Enciklopediâ russkoj duši, 1999.) Suomentanut Jukka Mallinen. Helsinki: Like, 2009. ISBN 978-952-01-0238-8.
  • Hyvä Stalin. (Horošij Stalin, 2004.) Suomentanut Jukka Mallinen. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-889-9.

Dokumenttielokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Monto, Riitta: Viktor Jerofejev kirjoittaa isästä ja pojasta Stalinin kämmenellä Turun Sanomat. 7.10.2007. Viitattu 11.6.2009.
  2. Liken kirjailijaesittely Like kustannus. [vanhentunut linkki]
  3. a b Leppänen, Veli-Pekka: Sivistyneistö murjoo kirjailijaa. Helsingin Sanomat, 11.6.2009, s. C2.
  4. Miia Gustafsson, "Venäjä ja länsi eivät koskaan ymmärrä toisiaan", sanoo maailmankuulu venäläiskirjailija Ylen haastattelussa, Yle.fi, uutiset 16.3.2022, viitattu 16.3.2022
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.