Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura on Viipurissa vuonna 1845 perustettu kirjallisuusseura. Seuran puheenjohtajana toimii dosentti Pentti Paavolainen.

Seura on Suomen vanhimpia yhä toimivia seuroja. Nykyisin Helsingissä toimiva seura vaalii Viipurin kirjallista ja kulttuurista perintöä julkaisemalla uusinta Viipuria koskevaa tieteellistä tutkimusta sekä järjestämällä keskustelu- ja esitelmätilaisuuksia. Seuran Wiipuri-portaali www.wiipuri.fi kokoaa tietoja Viipurista ja Viipurin historiasta ja seuran Youtube-kanavan kautta julkaistaan muun muassa seuran järjestämien tutkimuspäivien luentoja. Seura on julkaissut vuodesta 1976 kirjasarjaa Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita.

Seuralla on noin 500 nimikettä käsittävä Viipuri-kirjasto, joka on saatu toimintansa lopettaneen Torkkelin killan lahjoituksena. Kirjastoa säilytetään Karjala-talossa Helsingissä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1859 saakka seura toimi nimellisesti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran alaosastona. Vuonna 1847 seura kustansi suomenkielisen aapisen. Vuonna 1850 julkaistu runokokoelma Lauluja Suomen neitoisille sisältää muun muassa Antti Rädyn runoja. Vuosina 1860–1893 seura ylläpiti alkeiskoulua Viipurissa. Toiminnan mahdollisti Adam Wilkeltä saatu testamenttilahjoitus.[1] Vuosina 1860–1863 seura julkaisi myös Otawa-nimistä lehteä.[2] Vuonna 1908 seura pystytti Mikael Agricolan patsaan Viipuriin. Patsaan veisti Emil Wikström.

Viipurin suomalainen kirjallisuusseura ylläpiti Viipurissa suomalaisuuden ja kansansivistyksen asiaa, ja sen vaikutus tuntui Viipuria laajemminkin. Seuran perusti 7. syyskuuta 1845 neljätoista henkilöä, muun muassa varapastori K. H. J. Ignatius, konttoristit Adam Wilke, Anton Keldan, talonomistaja Joh. Pynninen. Seura julkaisi alkuun suomenkielistä kirjallisuutta, muun muassa jäsentensä R. Malleniuksen, R. Polénin kirjoituksia, julkaisi kansankirjasia ja toimitti 1860–1863 Otava-nimistä lehteä. Kustannustoimintaa jatkettiin varojen niukkuudesta huolimatta aika-ajoin 1890-luvulle asti, viimeksi aapisia ja kuvaus Adolf Erik Nordenskiöldin tutkimusmatkasta. Sen jälkeen kustannustoiminta lakkasi.[3]

Seura työskenteli suomalaisten koulujen hyväksi. Siinä mielessä vähävaraisesta kodista ollut Adam Wilke testamenttasi 1847 varoistaan seuralle 11 000 ruplaa, joilla ylläpidettiin 1860–1892 Vilkkeen koulua, joka vastasi ylempää kansakoulua. Sen jälkeen rahaston avulla ostettiin kansanopiston perustamiseksi tontti, mutta ensimmäisen maailmansodan syttymisen vuoksi suunnitelman toteutumista lykättiin. Seuran piirissä syntyi ajatus suomenkielisen oppikoulun perustamisesta Viipuriin, ja niin sai 1879 alkunsa suomalainen klassillinen lyseo.[3]

Seuran ansiota oli myös Viipurin museon perustaminen, joka toteutui 1895, ja Agricolan muistopatsaan pystyttäminen. Patsasajatus syntyi 1870-luvulla, toteutui 1908. Seuran kirjastossa oli 1900-luvun ensi vuosikymmeninä 1 500 nidettä, joukossa harvinaista vanhaa suomenkielistä kirjallisuutta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Viipurissa Vuosikertomus, Suometar 1848, nro 9
  2. Otawa, Sanomia Wiipurista, Historiallinen sanomalehtikirjasto
  3. a b c Viipurin suomalainen kirjallisuusseura. Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kauko Kyyrö, Tuulta ja tyyntä. Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura 1845–1965
  • Erkki Kuujo, Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran kolme viimeistä vuosikymmentä 1965–1995 (Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 11)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä järjestöön, yhdistykseen tai organisaatioon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.