Viherhuulikala
| Viherhuulikala | |
|---|---|
,_Parque_natural_de_la_Arr%C3%A1bida,_Portugal,_2022-07-19,_DD_31.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Labroidei |
| Heimo: | Huulikalat Labridae |
| Suku: | Labrus |
| Laji: | bergylta |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Labrus bergylta |
|
| Synonyymit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Viherhuulikala (Labrus bergylta) on huulikalojen (Labridae) heimoon kuuluva lauhkeissa merivesissä elävä kalalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viherhuulikalan tavanomainen pituus on 50 senttimetrin luokkaa. Maksimissaan se voi kasvaa 65,9 senttimetrin mittaiseksi. Suurin julkaistu paino on 4,4 kilogrammaa.[2] Täten se on heimonsa Euroopan suurikokoisimmaksi kasvava laji. Viherhuulikala ruumiinrakenteeltaan tukeva kala. Se on väritykseltään mosaiikkimainen ollen usein pääosin punaruskea, punainen, ruskeanvihreä ja joskus myös sininen. Nuorena se on smaragdinvihreä. Väritys voi vaihdella myös kalan mielalojen mukana. Päävärin joukossa on lukuisia valkeita tai vihreitä pilkkuja ja epämääräisiä juovia. Kalan pää on pieni mutta sen huulet paksut. Voimakkaat hampaat ovat kaikki yhdellä rivillä ja pyöristyvät kalan kasvaessa kokoa. Selkäevä on 29–32 ruodon mittainen ja sen ensimmäiset 19–21 ruotoa ovat piikkisiä, loput 10–11 ruotoa pehmeitä. Pehmeät ruodot ovat piikkisiä pidempiä. Peräevän etuosan ruodot ovat piikkisiä, taaemmat pehmeitä. Rintaevät ovat hyvin pyöreitä ja lyhyempiä kuin kalan pää. Niiden alapuolella sijaitsevat vatsaevät. Kylkiviiva kulkee melko lähellä kalan selkää selkäevän piikkiruotojen takaosaan saakka, mutta laskee siinä keskiruumiin kohdalle.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viherhuulikalaa tavataan Atlantin valtameressä Norjan Trondheiminvuonosta etelään Marokkoon asti Britteinsaarten, Kanariansaarten ja Azorien merialueet mukaan lukien. Tavallisesti laji elää alle 30 metrin syvyydessä vedenpinnasta, mutta sitä on kuitenkin tavattu jopa 200 metrin syvyydessä. Sen elinympäristöjä ovat rannikkojen kovapohjaiset vedet, missä se elää pohjilla levien ja meriruohojen seassa. Eniten sitä tavataan uloimmissa saarissa ja luodoissa, missä se jää vuorovesirannoilla laskuveden vallitessa monesti vangiksi pieniin lammikkoihin.[3]
Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viherhuulikalan ravintoa ovat enimmäkseen simpukat ja muut selkärangattomat kuten ravut ja katkaravut. Jonkin verran se syö myös matoja, leviä ja kotiloita sekä suurikokoisena pieniä kaloja. Viherhuulikala tulee sukukypsäksi 6–9-vuotiaana. Ensimmäiset vuotensa viherhuulikala on naaras, mutta voi 5–14 vuoden iässä muuttua koiraaksi. Kuteminen tapahtuu huhti-elokuussa. Naaras tuottaa 500–1 300 mätimunaa, joiden halkaisija on 1,5 millimetriä. Koiras vartioi mätiä koko niiden alkionkehityksen ajan. Kuoriuduttuaan poikaset elävät ensin muutaman kuukauden avovedessä ennen kuin siirtyvät aikuisten tapaan pohjalle elämään. Se elää yksittäin tai pienissä parvissa. Viherhuulikala piiloutuu usein kivenkoloon tai levien sekaan.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pollard, D.: Labrus bergylta IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Labris bergylta (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 13.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Varjo, Markku & Lehtonen, Hannu: Suomen ja pohjolan kalat, s. 400–401. Readme, 2017. ISBN 9789523213722. (suomeksi)