Vihellyskieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vihellyskieli on kielimuoto, jossa merkityksiä viestitään viheltämällä sävelkorkeuksia vaihdellen. Vihellyskielet perustuvat yleensä johonkin puhuttuun kieleen, jonka foneettisia elementtejä ne muuntavat vihellykseksi. Kukin vihellyskieli kuuluu samaan kieliryhmään kuin emokielensäkin, ja niillä voi olla omia murteita. Vihellyskielellä pystytään välittämään periaatteessa yhtä paljon merkityksiä kuin puhutullakin kielellä.[1]

Vihellyskielet on kehitetty pitkien etäisyyksien yli viestimiseen. Viheltämällä saavutetaan jopa 130 desibelin äänenvoimakkuus, jolloin viestin kantama voi yltää kymmeneen kilometriin niin, että viesti säilyy ymmärrettävänä. Vihellyskielten taajuus on noin 2000 Hz (±1000 Hz).[1]

Yksi tunnetuimmista vihellyskielistä on Kanariansaarilla vihellettävä silbo, jonka nykymuoto perustuu espanjan kieleen. Myös muun muassa Meksikossa (mazatec-kieli), Länsi-Afrikassa, Turkissa, Ranskassa, Kreikassa, Etelä-Amerikassa, Kiinassa, Vietnamissa, Nepalissa ja Uudessa-Guineassa on käytetty vihellyskieliä. Kaiken kaikkiaan vihellyskieliä arvellaan olevan noin 60. Osa vihellyskielistä on yhä käytössä, etenkin Meksikon ja Kiinan vihellyskielet. Koska vihellyskieli jäljittelee usein kielen tonaalisuutta ja intonaatiota, vihellyskielet ovat tyypillisimmillään juuri tonaalisten kielten muotoina.[1]

Vihellyskielet ovat uhanalaisia, koska vanhan kulttuurin hiipuessa juuri vihellyskieli on ensimmäisenä katoavien joukossa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Meyer, Julien: Bioacoustics of human whistled languages: an alternative approach to the cognitive processes of language. Anais da Academia Brasileira de Ciências, 2004. ISSN 0001-3765. Artikkeli SciELO-sivustolla. (englanniksi)