Äänenvoimakkuus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Äänenvoimakkuus on määre, jolla yleensä mitataan havaittua äänenvoimakkuutta eli sitä, kuinka voimakkaana jokin ääni koetaan.lähde? Tällöin on kyse subjektiivisesta, havaitusta äänenvoimakkuudesta.lähde? Äänenvoimakkuudesta puhutaan usein ”volyymina”.lähde?

Fysikaalinen äänenvoimakkuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänenvoimakkuudella[1] voidaan myös tarkoittaa äänenpainetasoa[1], jota mitataan desibeleinä (dB)[1] ja joka kertoo äänen[1] fysikaalisen voimakkuuden.[1] Äänekkyys[1] ja äänenpainetaso[1] eivät ole suoraan verrannollisia toisiinsa ihmisen kuulon toiminnan vuoksi.[1][2]

Ihmisen havainnoima äänekkyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänipainetason[1] ja ihmisen havainnon[1] välisenä yhteytenä toimii äänekkyystaso[1], jonka mittayksikkö on fooni[3] eli foni[4][5] ja äänekkyys, jonka mittayksikkö on sooni[6] eli soni[1][7]. Nämä on kokeellisesti määritelty niin, että fonilukuarvo[1] on 1 kHz:n[1] ääneksen[1] tapauksessa sama kuin ääneksen[1] äänenpainetaso[1] desibeleinä.[1] Soniluku[1] on lineaarinen voimakkuusasteikko.[1][8][2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.
  2. a b Karjalainen, Matti: Hieman akustiikkaa, s. 30–33. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2000.
  3. Nykysuomen sivistyssanakirja: Vierasperäiset sanat, s. 122. Toimittanut Nykysuomen laitos. 12. painos. Helsinki: WSOY 1989. ISBN 951-0-09108-1
  4. Foni: äänenvoimakkuuden mittayksikkö. Tieteen termipankki
  5. Foni: äänenvoimakkuuden mittayksikkö. TSK:n termipankki.
  6. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: sooni. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus. ISSN 2323-3370.
  7. Soni: äänenvoimakkuuden yksikkö. Tekniikan sanastokeskus Tepa.
  8. Akustiikan perusteet. Sanasto. Sibelius-Akatemia.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.
  • Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics: An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. Englanninkielinen oppikirja. John Wiley, Sons, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2. [1]
  • Van Bergeijk, William A. – Pierce, John R. – David, Edward E., jr: Aallot ja korva. Luonto tieteen valossa 4. Suom. Reino Tuokko. Helsinki: WSOY, 1960.
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.