Victoria Yagling

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Victoria Yagling (ven. Виктория Борисовна Яглинг, Viktorija Borisovna Jagling, s. 14. toukokuuta 1946 Moskova1. elokuuta 2011 Helsinki[1]) oli venäläis-suomalainen sellisti ja säveltäjä, joka toimi opettajana Sibelius-Akatemiassa. Hän eli ja työskenteli Neuvostoliitossa vuoteen 1990 saakka, jolloin muutti Helsinkiiin poikansa, pianotaiteilija Victor Chestopalin kanssa.[1]

Yagling opiskeli sellonsoittoa Mstislav Rostropovitšin ja sävellystä muun muassa Dmitri Kabalevskin johdolla Moskovassa. Hän voitti ensimmäisen palkinnon Gaspar Cassadó -kilpailussa Firenzessä 1969 ja seuraavana vuonna toisen palkinnon Tšaikovski-kilpailussa Moskovassa ja teki huomattavan solistiuran. Eräs hänen oppilaistaan on suomalainen sellisti Sennu Laine.[1]

Yaglingin sävellystuotantoon kuuluu kolme sellokonserttoa, sarja sellolle ja jousiorkesterille sekä useita sonaatteja.[2] Hän sävelsi myös vokaalimusiikkia Anna Ahmatovan ja Arseni Tarkovskin teksteihin.[3][1]

Yagling levytti useita albumeja neuvostoliittolaiselle Melodija-levy-yhtiölle vuosina 1970–1986, mukaan lukien oman sarjansa sellolle ja jousiorkesterille 1983 ja ensimmäisen sellokonserttonsa 1986. Vuonna 2000 julkaistiin äänilevy hänen toisen sellokonserttonsa kantaesityksestä Moskovassa 1984; siinäkin hän toimi itse solistina.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Rautio, Erkki: Victoria Yagling, HS Muistot, viitattu 11.12.2014.
  2. Victoria Yagling has passed away. Fimic 22.8.2011. Viitattu 11.12.2014.
  3. Salmela, Henna: Superb Musicianship at the Core of Yagling's Music. Fennica Gehrman. Viitattu 11.12.2014.
  4. Victoria Yagling 1946–2011 Music Finland. Viitattu 11.12.2014.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Victoria Yagling