Vesa Koivisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vesa Koivisto
Vesa Koivisto.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt1963 (ikä 57–58)
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti karjalan kielen ja kulttuurin professori (2014–2020)
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (FT 1995)
Instituutti Itä-Suomen yliopisto, Helsingin yliopisto
Tutkimusalue mm. itämerensuomalaiset kielet, dialektologia, morfologia, johtaminen, kielten elvyttäminen ja rajatutkimus[1]

Vesa Koivisto (s. 1963[2]) on suomalainen filosofian tohtori ja kielitieteilijä, joka on toiminut Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen ja kulttuurin professorina vuosina 2014–2020.[3][4]

Koivisto opiskeli Helsingin yliopistossa, ja valmistui sieltä filosofian tohtoriksi. Hänen suomenkielinen väitöskirjansa (1995) oli otsikoitu Itämerensuomen refleksiivit.[5] Hänen lisensiaattityönsäkin (1989) oli käsitellyt samaa aihepiiriä.[6] Koivisto on Helsingin yliopiston dosentti (suomi ja sen lähisukukielet).[3][1]

Hän toimi Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen ja kulttuurin määräaikaisena professorina vuosina 2014–2015, jo ennen varsinaista professorikauttaan (2016–2020).[3] Karjalan kielen ja kulttuurin professorin tehtävässään Koivisto on tuonut muun muassa esille, että osa karjalan kielen puhujista on saattanut pitää äidinkielensä piilossa sodan aikana ja sotien jälkeisinä vuosikymmeninä.[7] Vuoden 2009 arvion mukaan Suomessa oli noin 5 000 karjalankielen puhujaa ja ainakin 15 000 ymmärsi kieltä. Sotia ennen karjalankielisiä oli satoja tuhansia, mutta sotien jälkeen karjalaa tai Karjalasta ei enää laajalti puhuttu.[8][9][7]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Karjala ja kielikontaktit - Tutkimusryhmä Itä-Suomen yliopisto, uef.fi. Viitattu 14.2.2021.
  2. Vesa Koivisto 1963-: Suomen sanojen rakenne 2013. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.2.2021.
  3. a b c Vesa Koivisto karjalan kielen da kul’tuuran professorakse 9.2.2016. Karjal Žurnualu, karjal.fi. Viitattu 14.2.2021. (karjalaksi)
  4. Kieli on jatkumoa 27.4.2018. Itä-Suoimen yliopisto, uef.fi. Viitattu 14.2.2021.
  5. Vesa Koivisto: Itämerensuomen refleksiivit (Väitöskirja / Helsingin yliopisto, ISBN 951-717-868-9; julkaistu sarjassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, ISSN 0355-1768; 622) 1995. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (teostiedot via kansalliskirjasto.finna.fi). Viitattu 14.2.2021.
  6. a b Vesa Koivisto: Itämerensuomen refleksiiviverbien semantiikkaa : karjalan ja suomen itämurteiden refleksiivitaivutus (teostiedot via finna.fi) finna.fi. 1989. Viitattu 14.2.2020.
  7. a b Puhuiko mummosi tai pappasi hassusti? Hän saattoi vaieta omasta äidinkielestään 20.8.2015. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 14.2.2021.
  8. Karjalan kieli sai virallisen aseman 26.11.2009. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 14.2.2021.
  9. Karjalan kieli karjalanliitto.fi. Viitattu 14.2.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]