Thulensiemenkotilo
| Thulensiemenkotilo | |
|---|---|
 Vertigo ultimathule |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Alaluokka: | Keuhkokotilot Pulmonata |
| Lahko: | Maakeuhkokotilot Stylommatophora |
| Heimo: | Siemenkotilot Vertiginidae |
| Suku: | Vertigo |
| Laji: | ultimathule |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Vertigo ultimathule |
|
| Katso myös | |
Thulensiemenkotilo (Vertigo ultimathule) on Skandinavian pohjoisimmissa osissa esiintyvä kotilolaji. Se lienee esiintymisalueellaan endeeminen.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thulensiemenkotilo on varsin pieni laji, joskin siemenkotiloiden suvussa keskikokoa. Kuoren korkeus on vain 2,1–2,2 mm ja leveys 1,3–1,4 mm. Muodoltaan se on lähes sylinterimäinen. Kuori on läpikuultava, kellanruskea, kiiltävä ja sen pinnassa on epäsäännöllisiä, karkeita uurteita. Kierteitä on 4,6–4,7. Ne ovat pulleita ja kierteiden väliset saumat sekä napa ovat syvät. Kuoren suuaukkoa ympäröivä huuli ei ole paksuuntunut eikä suuaukossa yleensä ole hampaita. Jos hammas on, se on syvällä aukon yläreunassa. Hyvin samankaltaisia ja samanlaisissa ympäristöissä viihtyviä lajeja ovat ruskeasiemenkotilo (Vertigo ronnebyensis), pohjansiemenkotilo (Vertigo modesta) sekä tunturisiemenkotilo (Vertigo extima). Erottavia tuntomerkkejä ovat etenkin kuoren pieni koko sekä sylinterimäinen muoto.[2][3][4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thulensiemenkotiloa on tavattu ainoastaan Ruotsin Pältsa-tunturin alueelta sekä Norjasta Inarijoen ja Tenojoen laaksoista. Toistaiseksi sitä ei ole löydetty Suomen puolelta, mutta levinneisyyden perusteella on mahdollista että kotilo esiintyisi Suomessakin.[2][5] Norjan havainnot sijoittuvat jokilaaksoon 240 km:n matkalle ja yksi löytöpaikoista on vain 2,2 km:n päässä Suomen ja Norjan yhdistävästä sillasta[3].
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji on luultavasti kotoperäinen Skandinavian pohjoisosien tunturialueelle[3]. Thulensiemenkotilon elinympäristöä ovat tunturikoivikot, tunturien rinteet ja jokilaaksot, eikä se vaikuta olevan kovin vaatelias elinpaikkansa suhteen. Elinpaikan kasvillisuus voi olla niin heinää kuin varvikkoakin. Yksilömäärät ovet kuitenkin ilmeisesti pieniä.[2][4] Norjassa esiintymät sijaitsevat 180–200 metriä ja Ruotsissa 520–620 metriä merenpinnan yläpuolella. Laji on kansainvälisesti luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT).[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vertigo ultimathule IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b c A. Koivunen, P. Malinen, H. Ormio, J. Terhivuo & I. Valovirta: Suomen kotilot ja etanat. Opas nilviäisten maailmaan. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale Oy, 2014. ISBN 978-952-67544-6-8. s. 317
- ↑ a b c von Proschwitz (2010) "Three land-snail species new to the Norwegian fauna: Pupilla pratensis (Clessin, 1871), Vertigo ultimathule von Proschwitz, 2007 and Balea sarsii Philippi, 1847 (= B. heydeni von Maltzan, 1881)" Fauna Norwegica 30,13 (englanniksi)
- ↑ a b SUB Göttingen: AnimalBase (englanniksi)
- ↑ a b IUCN (englanniksi)
|