Venäjän kiinalaiset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Venäjän kiinalaiset
Väkiluku 34 577¹
200 000–300 000²
Merkittävät asuinalueet
Primorjen aluepiiri
Amurin alue
Kielet kiina
Huomautukset
¹Venäjän kansalaisia
²Venäjällä kaiken kaikkiaan asuvia

Venäjän kiinalaiset ovat nimensä mukaan Venäjällä asuvia kiinalaisia. Suurin osa heistä asuu Venäjän kaukoidän alueella. Venäjälle vuonna 1858 Aigunin sopimuksella ja vuonna 1860 Pekingin rauhansopimuksella luovutetuilla alueilla asui joitakin kiinalaisia ja heitä on sittemmin tullut maahanmuuttajina. Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 34 577 Venäjän kansalaisuuden omaavaa kiinalaista[1], joiden lisäksi maassa on väliaikaisesti asuvia ja laittomia kiinalaisia siirtolaisia. Venäjällä asuvista kiinalaisista vain hyvin pienellä osalla on Venäjän kansalaisuus.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjälle kuuluneeseen Georgiaan muuttanut kiinalainen teenviljelijä Sergei Prokudin-Gorskin ottamassa valokuvassa 1900-luvun alulta.

Venäjän ja Kiinan välisillä sopimuksilla vuosina 1858-1860 Qing-dynastia luovutti Venäjän keisarikunnalle sen harvaan asutut alueet Ussurin länsipuolelta ja Amurin pohjoispuolelta. Paikallisten kansojen lisäksi alueella asui useampia tuhansia mantšuja ja han-kiinalaisia maanviljelijöitä, kullankaivajia ja alueelle karkotettuja rikollisia. Venäjä halusi kehittää saamiaan alueita ja suhtautui tämän johdosta myönteisesti maahanmuuttajiin, joita alkoi tulla alueelle Kiinan puolelta. Vuonna 1861 muuttajia Kiinasta ja myös Venäjältä houkuteltiin alueelle esimerkiksi maa-alueille annetun 20 vuoden verovapautuksen avulla. Sittemmin mielikuvat kiinalaisista kuitenkin muuttuivat ja heidät alettiin nähdä jopa uhkana. Useita kiinalaisten maahanmuuttoa rajoittavia lakeja otettiin käyttöön 1860-luvun lopulta alkaen.[2]

Asenteet muuttuivat jälleen ensimmäisen maailmansodan ja työvoimapulan myötä. Tuolloin Venäjälle värvättiin noin 100 000 kiinalaista työntekijää eri puolille maata. Kiinalaiset menettivät suuren osan työpaikoistaan Venäjän vallankumouksen myötä vuonna 1917. Rahan puutteen takia vain pieni osa heistä pääsi palaamaan takaisin Kiinaan. Työttöminä noin 30 000 - 40 000 kiinalaista liittyi Venäjän punaisten joukkoihin sisällissodan aikana. Punaisten voitettua kiinalaiset nähtiin jälleen uhkana. Japani oli miehittänyt Mantšurian ja hallitsi sitä nukkevaltionaan. Neuvostoliitossa pelättiin japanilaisten käyttävän kiinalaisia heitä vastaan ja he alkoivatkin karkottaa heitä Venäjältä vuonna 1937. Karkotusten seurauksena Venäjällä ei 1940-luvun jälkeen ollut juurikaan kiinalaisia. Vuoden 1959 väestönlaskennassa heitä oli 26 000 ja vuonna 1989 vain 11  335.[2]

Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa kiinalaisia alkoi jälleen muuttaa suuremmissa määrin Venäjälle. Tuolloin kiinalaiset muodostivat arviolta 75 % kaikista Venäjälle saapuneista laittomista maahanmuuttajista. Vuonna 1996 maassa olevien kiinalaisten määräksi arvioitiin 200 000 - 300 000. Suurin osa muuttajista keskittyi Primorjen aluepiiriin ja Amurin alueelle. Primorjen Vladivostokissa on eri arvioiden mukaan 30 000 - 50 000 kiinalaista. Venäjällä asuvista kiinalaisista vain hyvin pienellä osalla on Venäjän kansalaisuus.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. Viitattu 10.12.2014. (venäjäksi)
  2. a b c d Encyclopedia of Diasporas - Volume II, s. 715–722. Springer, 2005. ISBN 0306483211. (englanniksi)