Venäjän kansojen vapautuskomitea

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Venäjän kansojen vapautuskomitea
Perustettu 14. marraskuuta 1944
Lakkautettu 10. toukokuuta 1945
Puheenjohtaja Andrei Vlasov

Venäjän kansojen vapautuskomitea (venäjäksi Комитет Освобождения Народов России) oli venäläinen kommunismin vastainen liike toisen maailmansodan aikana. Järjestön 12 johtohenkilöä teloitettiin sodan jälkeen Moskovassa Neuvostoliiton korkeimman sotilasoikeuden tuomitessa heidän maanpetoksesta kuolemaan. Heidät hirtettiin 2. elokuuta 1946.

Järjestön laatima poliittinen ohjelma oli lähes identtinen joulukkussa 1942 tehdyn 13. kohtaisen Smolenskin manifestin kanssa.[1][2][3]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • kenraaliluutnantti Andrei Vlasov
  • kenraaliluutnantti Georgii N. Zhilenkov
  • kenraalimajuri Grigori Zverev
  • kenraalimajuri Mikhail Shapalov
  • kenraalimajuri Sergei K. Bunyachenko
  • kenraalimajuri Fedor I. Trukhin
  • kenraalimajuri I. Blagoveshchenski
  • kenraalimajuri D. Zakutny
  • eversti Vassily F. Malyshkin
  • eversit V. Maltsev
  • eversti M.Meandrov
  • everstiluutnantti V. Korbukov
  • everstiluutnantti N. S.Shatov
  • Polkovnik Vladimir V. Pozdnyakov
  • I. K. Sakharov
  • Polkovnik Igor K. Sacharov[4]

14. kohdan ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden venäjän kansan hallituksen perustaksi komitea esittää seuraavia pääkohtia

  • 1. Tasa-arvoa jokaiselle Venäjän kansalaiselle, todellinen oikeus kansalliseen kehitykseen, itsemääräämisoikeus, itsehallinto ja valtiollinen itsenäisyys.
  • 2. Hallituksen tehtävä on nostaa hyvinvointia ja kehittää kansakuntaa.
  • 3. Rauhan säilyttäminen solmimalla rauhanomaiset suhteet kaikkien maailman kansojen kanssa, sekä kehittämällä monipuolista kansainvälistä yhteistyötä.
  • 4. Laajat toimenpiteet perheen ja avioliiton vahvistamiseksi. Naisten todellinen tasa-arvo.
  • 5. Selvitys orjatyöstä. Vapaa työskentelyoikeus mikä luo materiaalista hyvinvointia, nostaa palkkoja, työpaikkojen määrää ja elintasoa.
  • 6. Selvitys kolhooseista. Maan palauttaminen viljelijöille. Vapaus määritellä työvoima ja maankäyttö. Vapaus käyttää oman tuotantonsa hedelmiä. Kaikkien neuvosto hallitusta kohtaan olevien velkojen armahdusta.
  • 7. Yksityisillä tulee olla oikeus omistaa tuotantolaitoksia.
  • 8. Älymystölle vapaa oikeus luoda lisää hyvinvointia ihmisille.
  • 9. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja työläisten puolustaminen mitä tahansa hyväksikäyttöä vastaan, riippumatta aluperästä tai aikaisemmasta toiminnasta.
  • 10. Kaikille ilmainen koulutus, terveydenhuolto, lomat ja eläke.
  • 11. Terrori- ja hirmuhallinnon tuhoaminen. Selvitys joukkotuhonnasta ja karkotuksista. Uskonnon-, omantunnon- puheen-, kokoontumis- ja lehdistönvapaus. Takaus yksilön-, omaisuuden- ja kodinsuojasta. Kaikki ovat tasa-arvoisia lain edessä. Riippumaton oikeuslaitos.
  • 12. Kaikkien kommunismin vastustajien vapautus ja pääsy isänmaahansa vankiloista ja keskitysleireiltä. Ei kostoa tai rangaistusta niille, jotka luopuvat taistelusta Stalinin ja kommunismin hyväksi riippumatta siitä tekikö tämä sen omasta tahdostaan vai pakotettuna.
  • 13. Valtion tulee jälleenrakentaa sodan aikana tuhoutuneet kaupungit, kylät, tehtaat ja maatilat.
  • 14. Hallituksen tulee auttaa sotainvalideja ja heidän perheitään.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Catherine Andreyev. Vlasov and the Russian Liberation Movement: Soviet Reality and Emigre Theories. Cambridge University 1987. ISBN 0521305454 ISBN 139780521305457

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]