Velkojansuoja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Velkojansuoja on varallisuusoikeuden haltijan turva ulosmittaus- ja konkurssivelkojia vastaan silloin, kun haltijan oikeusperuste on syntynyt ennen ulosmittauksen toimittamista tai konkurssin alkamista. Myöhempi velkojataho voi olla esimerkiksi sopimuskumppani tai esineen haltija. Velkojansuojaa koskevia kysymyksiä joudutaan ratkomaan muun muassa pohdittaessa vuokrasopimuksen tai panttaussopimuksen sitovuutta omistajan konkurssissa, joka on alkanut sopimuksen päättymisen jälkeen. Myyjän velkojansuoja tulee kyseeseen silloin, kun ratkotaan omistuksenpidätysehdon sitovuutta ostajan konkurssissa, joka on alkanut kaupan päättymisen jälkeen. Velkojansuoja ulosmittausvelkojia vastaan tarkoittaa haltijan varallisuusoikeuden pysymistä voimassa ulosmittausmenettelyssä, ellei vakuusvelkojilla ole kumoavaa oikeutta. Vastaava tilanne on suoja konkurssivelkojia vastaan.[1]

Velkojansuojan saaminen edellyttää yleensä sitä, että oikeuden kohde on yksilöity. Useimmiten tarvitaan myös jokin julkisuutta tuottava toimi. Sellaisia ovat kirjaaminen eli kiinnitys tai rekisteröinti sekä hallinnan siirto ja siirtoilmoitus. Velkojansuojan lähikäsite on vaihdantasuoja. Molempien alat ovat osittain yhteneväisiä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 998–999.