Varsominen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tamman utare minuutteja ennen varsan syntymää.

Varsominen tarkoittaa hevoseläimen synnytystapahtumaa.

Tamman tiineys kestää yleensä noin 11 kuukautta, mutta normaali vaihteluväli on 2 viikkoa molempiin suuntiin[1]. Tamma varsomisen ajankohtaan vaikuttaa, mikäli olosuhteet eivät ole otolliset[2]. Hevonen lienee ainoa nisäkäs, joka voi vaikuttaa synnytysajankohtaan näin paljon. Ilmiö on perua ajalta, jolloin hevoset elivät vielä villeinä laumoissa. Lauman liikkuessa, vaaran uhatessa tai sään ollessa huono ei varsa välttämättä jäisi henkiin; niinpä varsomisen lykkäämisestä saattoi koitua hyötyä niin tammalle kuin varsallekin. Hevosten kasvattajille tämä ilmiö on tuttu siitä, että tamma tuntuu varsovan aina silloin kun sitä vähittäin odottaisi: englannin kielessä on jopa sanonta "vahdattu tamma ei koskaan varso" (a watched mare never foals).

Varsomisen eteneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastasyntynyt varsa ponnistaa seisomaan minuuttien sisällä syntymästä. Takaosan päällä jälkeisiä.

Varsominen alkaa kun tamman hormonitoiminta muuttuu tietyllä tavalla. Kohdunsuu alkaa avautua ja utare valmistautuu maidontuotantoon. Hevoset tunnetaan ihmisen kannalta äkkiarvaamatta tapahtuvista varsomisista; ensimmäinen ja mahdollisesti ainoa selkeä ulkoinen varsomisen merkki ennen polttoja on utareen täyttyminen ja nännien päihin juuri ennen itse varsan syntymistä ilmestyvät niinkutsutut vahatipat.

Tamma pyrkii vetäytymään varsomista varten rauhalliseen paikkaan, jossa saa olla yksin ja piilossa mahdollisilta pedoilta. Tallissa varsovat tammat häiriintyvät herkästi ihmisten touhuamisesta ja varsovat silloin kun häiriön todennäköisyys on pienin. Sopivan paikan löydettyään tamma käy makuulle ponnistamaan. Yleensä varsat syntyvät yöllä tai aamuyöstä.

Tamman rakenne on ihanteellinen poikasten synnyttämisen kannalta: lantiokanava viettää alaspäin eikä siinä ole kohoumia, joiden ohi varsan pitäisi puristua. Yleensä tamman tarvitsee ponnistaa voimakkaasti vain kerran tai pari, ja varsa "solahtaa" ulos verrattain kevyesti ja nopeasti. Varsa syntyy yleensä pää ja etujalat edellä. Takaperin syntyminen on varsalle terveysriski, ja saattaa synnytyksen pitkittyessä johtaa hapenpuutokseen.

Varsan synnyttyä tamma nousee seisomaan ja alkaa nuolla varsaa kuivaksi. Varsomistapahtuma jatkuu vielä jonkin aikaa ja kohtuun jääneet jälkeiset tulevat ulos varsan jo synnyttyä. Varsomisen katsotaan päättyneen täysin kun kohtu lakkaa supistelemasta ja jälkeiset ovat poistuneet kohdusta.

Varsa nousee jo muutaman tunnin sisällä syntymästään jaloilleen imemään emänsä maitoa ja liikkumaan. Mittasuhteiltaan varsat näyttävät hiukan hullunkurisilta, koska niiden jalat ovat syntyessä lähes yhtä pitkät kuin aikuisenakin, mutta varsa saa pitkät koivet nopeasti hallintaansa ja pystyy hyvin pian jo seuraamaan emäänsä täyttä laukkaakin.

Kesyhevostammat ovat joskus aggressiivisia ja välinpitämättömiä varsaansa kohtaan, ja tällöin ihmisen on hyvä auttaa tamma alkuun esimerkiksi pitelemällä sitä aloillaan ja estämällä sitä potkimasta kun varsa opettelee imemään sen maitoa. Yleensä uuden emän ja varsan voi jättää karsinaan kahdestaan muutamaksi päiväksi, jotta varsa saa luoduksi hyvän suhteen emäänsä. Ihminenkään ei saisi tarpeettomasti häiritä emän ja vastasyntyneen varsan suhdetta, jottei emä hylkää varsaansa.

Kaksoset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parin tunnin ikäiset pirteät kaksosvarsat.

Hevosen tiineyksistä erittäin suuri osa on yksittäistiineyksiä. Mahdolliset kaksoset ovat harvoin tarpeeksi kookkaita ja vahvoja selvitäkseen edes ensimmäisistä elinpäivistään, eikä tamman maitokaan välttämättä riitä kovin hyvin kahdelle varsalle. Toinen kaksosvarsoista saattaa olla toista huomattavasti kookkaampi ja parempikuntoinen ja jäädä henkiin. Joissain tapauksissa tamma kieltäytyy hoitamasta ja imettämästä toista kaksosvarsaansa. Kaksoset ovat usein liian heikkoja selvitäkseen edes ihmisen intensiivisessä hoidossa, ja hevoskasvattajat pyrkivätkin eläinlääkärin avustuksella välttämään kaksosvarsatapaukset. Toisinaan kuitenkin syntyy myös hyväkuntoisia ja vahvoja kaksosvarsoja.

Vieroitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hevosten kasvatuksessa varsat tavallisesti vieroitetaan noin 6 kuukauden iässä, jolloin ne ovat jo oppineet syömään emänsä maidon ohella korsirehua (kuten ruohoa) ja ihmisen tarjoamia rehuja. Vieroittamisen alussa tamma ja varsa voidaan laittaa vierekkäisiin karsinoihin, jotta ne voivat kuulla ja haistaa toisensa. Vieroituksen edetessä välimatkaa pidennetään, ja tamma saatetaan esimerkiksi viedä ulkoilemaan ilman varsaansa. Näin tamma ja varsa oppivat olemaan erossa toisistaan hätääntymättä ja rauhallisina. Kun varsa on noin 14 kuukauden ikäinen, sen on aika lähteä uuteen kotiin, mikäli kasvattaja aikoo myydä sen.

Jos tamman ja varsan annetaan olla jatkuvasti yhdessä, varsa saattaa jatkaa emänsä maidon imemistä usean vuoden ikään kin. Viimeistään uuden varsan saadessaan emä kuitenkin lakkaa imettämästä edellistä varsaa ja ottaa siihen muutenkin enemmän etäisyyttä, vaikka välit hyvänä säilyisivätkin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hanna Talvitie ja Piia Häyrynen: Hevostaito–opas, s. 150 ja 151. Suomen Ratsastajainliitto ry, 2013.
  2. Hevonen on tarkka varsomisen ajankohdasta – tamma odottaa hyviä kelejä ja yksityisyyttä Yle Uutiset. Viitattu 14.7.2018.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]